Veteraanien SM-maraton

Nyt sen on juostu. Juoksu johon tehty töitä läpi talven. Ensimmäinen juoksu Veteraaninen SM-kioissa. Ja kuten tiedossa oli. Kyyti tulee olemaan hurjaa. Mutta samalla kyyti oli nautintoa. Ainakin 35km kohdalle asti...

Viimeisen viikon valmistelut ja tankkaukset menivät ihan putkeen. Ja välillä oireileva lonkkakipu pisti keventää ihan kunnolla ennen kisaa. Mutta uskon, että se oli vaan hyväksi kisan suhteen. Lonkka ei vaivannut kisassa muuten kuin parissa ylämäessä. Niitä oli hankala juosta ylös. Varsinkin se Patosillan ylämäki piti ottaa toisella kiekalla tosi varman päälle. Mutta sitten kun päästiin taas tasaiselle, lonkka ei vaivannut yhtään.

Keli oli ehkä hieman liian lämmin optimijuoksuilmaksi, mutta ei tosiaan valiteta yhtään. Sen verran kylmä ja sateinen on ollut koko kevät, niin nyt nautitaan kun on aurinkoa ja lämmintä. Sai siinä juostessa samalla kesän ensimmäiset rusketusraidat hommattua :) Tuosta kyllä huomaa, että taisi se aurinko tosiaan porottaa ihan kunnolla...pikkusen liian kuumasti....

Kisapaikalle hyvissä ajoin pari tuntia ennen lähtöä. Kamppeiden vaihto ja seuran, Kuivasjärven Aura, teltalla muiden juoksijoiden kanssa juttelua ja kisaan valmistautumista. Ennen lähtöä juttua muutaman juoksukamun kanssa. Sitten odottiin lähtölaukausta. Tarkoitus lähtä heti alkuun suht reipasta vauhtia, mutta silti varman päälle, ettei tule katkeamista. Eka kilsa 4.23 vauhtia ja sen jälkeen suhteellisen tasaisia kilsoja noin 4.30 vauhtia. Tuli eka kymppi täyteen ja ajatus, ettei kertaakaan ole ollut näin helppoa meno maratonilla. Siitä eteenpäin samaa vauhtia 15km paikkeille. Ja saavuttiin edellä juoksevia. Tämän jälkeen parin juoksijan kanssa pieni vauhdinlisäys ja puolimatkaan saavuttiin väliajassa 1.34.35. Ja juoksu oli edelleen todella helppoa. Tuo puolimatkan väliaika on tavallaa oma epävirallinen uusi puolikkaan ennätys. Edellinen puolikas  tuli juostua elokuussa 2012 Kempeleessä ja silloin puolikkaan loppuaika oli 1.34.41.

Jatkoin matkaan näiden kahden juoksijan kanssa ja välillä jotain juttua siinä heitettiin. Vauhti lupaili tosi hyvää aikaa. Vieläkin parempaa, mihin sitten päädyttiin. Jossakin vaiheessa toisen kiekan aikana yksi juoksija meidän ryhmästä karkasi. Kilometriajat alkoi painua päälle 4.30. Ja 35km kohdalla tällä juoksijalla, joka juoksi samaa vauhtia mun kanssa tuli jokin pistos ja hän jäi minun vauhdista. Mutta samaan aikaa alkoi omat vaikeudet. Takareidet ja pohkeet yritti krampata. Piti muuttaa juoksutyyliä ja tiputtaa vähän vauhtia. Vauhdit tippui noin 10 sekkaa siitä, mitä siihen asti oli tultu. Mutta se auttoi. Pystyi taas juoksemaan. Harmitti, kun ei tullut otettua suolatabletteja mukaan. Oiskohan niistä ollut apua. No tämä toinen juoksija oli selvinnyt omasta pistoskohtauksesta ja saavutti minut taas. Linnansaaren paikkeilla meidän edellä juoksi Veteraanien M50 sarjan juoksija, joka lähti juoksemaan väärään suuntaan. Huudeltiin perään ja ja hän kääntyi takas ja lähti seuraamaan meitä. Kirjaston ja teatterin kulmilla krampit alkoi taas ja paheni kunnolla. Sokeri-Jussin kohdalla piti pysähtyä juomaan ja venytellä takareittä ja pohjetta ja sitten pystyi taas jatkamaan menoa. Tässä vaiheessa tämä mun juoksuseura karkasi ja tulikin maaliin pari minsaa ennen mua. Harmittavasti vauhdit alkoi tippua. Viimeiset kolme kilsaa olivat kisan hitaimmat. Noin 5min ja päällekin vauhtia mentiin. Sinällään harmitti, kun ei pystynyt ottamaan itsestä kaikkea irti. Lopussa sykkeet jopa hieman  laski, kun oli pakko himmata vauhtia,että pääsee maaliin. Noin 2km ennen maalia minut saavutti myös tämä M50 sarjan juoksija. Kiitteli, kun oli huudeltu perään. Kaveri vielä kiristi vauhtia ja jätti minut. Itsellä tuo loppukiri jäi ottamatta. Olin niin ajatellut, että siitä silloilta olisi ollut hyvä lasketella maaliin muutama kovempi kilsa. Mutta ehkä ens kerralla sitten.  Maalissa aika 3.14.37. Just alle sen mitä lähdin hakemaan. Ajatus oli, että alle 3.15 pitäs mennä. Pikkusen jäi toki hampaankoloon, kun 3.10 aika ei jäänyt kauaksi. Ihan olisi ollut mahdollinen myös eilen. Ilman kramppeja. Mutta siinäpä hyvää tavoitetta seuraavaan koko matkaan, mikä on edessä vasta syksyllä Berliinissä. Ja kun miettii, että vuosi sitten juoksin Terwassa oman uuden ennätyksen aikaan 3.42 ja risat, niin tietää ettei tehty työ ja treenit ole menneet hukkaan, kun lähes puoli tuntia on parantunut aika. Ens kevääksi, jos sais taas parannettua aikaa tuon puoli tuntia, niin.... ;)

Ja pääsihän sitä myös palkintojenjakoon, kun seuran merkeissä saatiin pronssia SM-joukkuekisassa.

Kisadata

Väliajat

Kisaillan palauttelu oli saunomista, grillailua ja pari tsup tuli myös nautittua. Olikin tämän vuoden ensimmäiset bisset. Ihan hyvällehän nuo maistui. Ja Mestareiden Liigan finaalia tuli seurattua.

Kisapäivän jälkeen tuntemukset jaloissa ihan ok. Ei mitään kipuja lonkassakaan. Tietää hyvää, että voi taas pikku hiljaa palata treenin pariin. Tänään on istuttu ulkona auringossa ja annettu samalla jaloille jääkylmässä vedessä saavihoitoa. Rentouttaa ja palauttaa mukavasti :) Samalla saanut miettiä tulevia tavoitteita ja kisoja. Tästähän kisakausi vasta lähtee käyntiin.

Illasta vielä palauttava "treeni" pesäpallokatsomossa Kempleessä. Vähän muutakin mietittävää kuin juoksuhommat ja samalla näki pitkästä aikaa paria tuttua, joita ei ole aikoihin nähnyt. Juoksuhommat vaan vieneet mennessään.

Näillä aatoksilla ja fiiliksillä uuteen viikkoon. Ens viikolla aattelin jo juosta taas. Sillee pikkusen, kevyesti, loppuviikosta. :)

Tunti tuskaa

Kyllä tämä juoksuhomma on vaan semmosta, ettei aina illalla nukkumaan laittaessa tiedä, missä mennään, kun seuraavana aamuna herää. Alkuviikosta pientä kireyttä lihaksissa ja erityisesti tuolla lonkassa, mikä vaivasi alkuvuodesta ja lisäksi myös kankussa. Mutta näillä mennään, mitä on annettu ja näin ollen alkuviikko kokonaan taukoa juoksussa. Mutta ei se haittaa, koska työ on jo tehty eikä tämän vajaan kahden viikon aikana ehdi enää parantaa kuntoa. Tuhota sen kyllä pystyy, jos nyt hölmöilee. Puolivälissä viikkoa tunti tuskaa hierojan penkissä. Kyllä vaan nämä hierojat löytää aina ne makeimmat paikat. Välillä tuskanhiki pinnassa ja hengittäminenkin unohtuu. Ainoa ajatus mielessä, että selvitäänkö tästä käsittelystä hengissä. Mutta kuinkas ollakaan, pitkään kestäneen kaivelun jälkeen, kipu helpottaa, lihakset aukee ja pystyy taas rentoutumaan ja hengittämään. Hengissä selvittiin, kunnes taas löytyy uusi makea kohta, mitä hieroja alkaa työstämään. Pohkeet ja takareidet, siellä on ne kipeimmät ja pahimmat paikat. Tiesin sen itse käsittelyyn mennessä. Hieronnan aikana tämän tiedon selvitti myös tämä kaveri, jonka käsittelyyn olin mennyt.

Kuluu toista tuntia ja sitten ollaan valmiita. Upean rentoutunut ja kevyt olo jaloissa. Taas kerran tuli todettua, että kivun kautta voittoon. Niin sen pitää mennä. Eihä se tuntus missään, jos kaikki tulis helpolla. Töitä pitää tehdä, hien virrata, kipua kokea. Sen jälkeen voi nauttia suorituksista ja saavutuksista.

Ja se myös tuli todettua taas kerran, että lyhyt on ihmisen muisti. Ainakin näin vanhemmalla iällä. Hetkeä aiemmin ajatus, että selvitäänkö hengissä. Ja käsittelyn jälkeen varataan jo uutta aikaa :) Terwan jälkeen hieronta jaloille varmasti tarpeen. Otetaan parin viikon päästä Terwasta, kun tämä mun hieroja on kuulemma itse juoksemassa Terwaa seuraavana viikonloppuna Tukholmassa.

Tänään on perjantai ja viikonloppu edessä. Upea kesäpäivä tulossa. Aurinko paistaa ja lämpö hellii juoksijaa ja muutakin kansaa. Vaatteet vähenee, kisa-asua päälle ja nauttimaan juoksusta. Upeaa aurinkoista viikonloppua kaikille!

2 viikkoa starttiin

Niin se vaan aika menee nopsaan ja kohta onkin edessä kevään suuri kohokohta, johon on tehty töitä syksystä asti, läpi talven ja kevään, todella kylmän ja sateisen kevään. Monenlaistä keliä on sattunut matkalle treenikauden aikana, mutta kertaakaan ei ole jäänyt treenit väliin kelin takia. No ehkä sen verran annoin tuossa talven aikana itselle armoa ja siirsin jossakin välissä kovien treenien suorittamisen halliin. Ja niin joo, kävinhä mä yhden kerran juoksemassa myös matolla. Hallitreeneistä tykkäsin, mutta mun vasen lonkka ei tykännyt niistä. Hallitreenit loppui siihen. Mattotreenit jäi yhteen kertaan. Se yksi kertakin oli mulle liikaa. Olo oli illalla sen treenin jälkeen, niinku ois käyny tivolissa sellasessa pyörivässä laitteessa. Etova olo ja pää kipeenä. Ei mun juttu, mutta niille, joille se passaa, on varmasti hyvää treeniä.

Tänään tuo kylmä ja sateinen kevät vaan jatkuu edelleen. +5 astetta lämmintä ja vettä sataa. Oikein hyvä ilma tälläseen siistiin sisätyöhön, mutta silti olisin mielummin nytkin juoksemassa tuolla ulkona. Eilen samanlainen keli eikä haitannut yhtään menoa, kun makustelin reilun kympin lenkin verran tuota kahden viikon päästä juostavaa reittiä. Ja paljon on tullut muutenkin juostua nyt kevään aikana tuolla tulevalla TerwaMaraton reitillä. Reitti on hieno ja toivotaan isoa osanottoa tulevaan tapahtumaan. Ja ei se haittaa, vaikka aurinkokin paistaisi, niin saataisiin paljon porukkaa reitin varrelle kannustamaan kaikkia juoksijoita. Esimerkiksi tuo Värtön ranta on hyvin suosittu paikka, missä muistaakseni ainakin viime vuonna oli paljon porukkaa paikkalla  kannustamassa juoksijoita. Varsinkin kun toisella kierroksella ollaan noilla paikkein menossa, kannustus ei haittaa yhtään. Ollaan suurinpiirein sen kuuluisan muurin kohdilla, johon välillä joku on kuulemma törmännyt.

Viimeiset 2 viikkoa siis edessä ennen Terwaa ja nyt on kokeilut kokeiltu. Ei mitään uutta enään. Uudet tossut on ajettu hyvin sisään ja niiden kyyti on ollut erittäin lupaavaa. Eilinen reilu kymppi kulki rennon letkeesti sellasella pintakaasun ja reippaamman juoksemisen välimaastossa olevalla rasituksella 4.20 keskivauhtia. Heräs ajastus, että jos kisa-aamuna fiilis yhtä hyvä, niin sitähän vois lähtä juoksemaan tuolla vauhdilla alusta asti. Tänään kevyttä hölkkää ja huomenna rykästään viimeinen pitkä lenkki ennen Terwaa. Sen jälkee määrät alas ja tarkoituksena vaan ylläpitää kuntoa, juoksuvirettä ja vauhtia. On tää vaan jännää ja hienoa aikaa :) Ens viikolla julkaistaan osanottajalistat Veteraanien SM-Maralle. Näkee sitte millasta kyytiä on tarjolla Kuivasjärven Auran edustajalle. Ja jo listoja näkemättä voi sanoo, että kovaa tulee olemaan kyyti. Perässä tullaan, mutta miten kaukana. Sen näkee sitte...

10000m

Alkaa olla niitä aikoja, kun juoksijat ympäri maan alkaa kokoontua erilaisiin juoksutapahtumiin. Tapaamaan toisia juoksijoita ja mittaamaan omaa kuntoa. Sitä miten ne talvipakkasissa, lumipyryssä, purevassa viimassa ym. haastavassa kelissä tehdyt treenit ovat tarttuneet kroppaan.

Omalta osalta talven treenikausi on mennyt todella hyvin. Pieniä vastoinkäymisiä toki sattunut matkalle, mutta nyt niitä ei enää mietitä. Näin ollen eilen lauantaina matka vei Iin Testijuoksuihin, missä viime syksynä tuli juostua muutama kerta. Upea aurinkoinen aamu kohotti heti  kisafiiliksen päälle, kun silmät sai auki. Aamupalaa, juoksukamat kasaan ja kohti Illinsaarta.

Paikan päällä oli jo kivasti porukkaa, kun sinne saavuin ja koko ajan väkeä tuli lisää. Ilmoittautumaan ja numerolapun hakuun. Kiva ylläri oli siinä lappua hakiessa se, kun sai jo ennen juoksua pokattua mitalin. Neljäs  juoksukerta tässä sarjassa ja siitä hyvästä sai mitalin käteen :)

Juoksukampetta päälle ja verkkalenkille. Paljon tuttuja naamoja paikalla ja muutaman tutun kanssa tuli poristua siinä ennen lähtöä. On se vaan jännä huomata, miten tälläinen testikisakin saa sen sopivan kisajännityksen päälle :)  Adrenaliinit virtaa...

Lähtöviivalla muistettiin kunnon aploodeilla jotain kaveria, jolla tais olla 80 kerta tuossa juoksusarjassa. "Muutama" kerta puuttuu itellä vielä tuosta määrästä. Ennen lähtöä muutama sana juoksututun kanssa ja puhetta, jos lähtis juoksee sellasta nelosen vauhtia. Kaveri tuumas, että tuossa lähtee yks Tervolan veturi, joka osaa jakaa vauhdin hyvin. Niinpä päätin lähtä siihen porukkaan mukaan. Ja reipasta vauhtia sitten lähdettiinkin. Ehkä vielä pikkusen liian kova aloitus mulle, kun eka kilsa mentiin 3.50 vauhtia ja toinen 3.51 vauhtia. Siinä vaiheessa päätin hieman höllätä. Ja samassa huomasin, että Tervolan veruri nosti vaan vauhtia lisää. Kolmas kilsa tasan nelosen vauhtia. Sen jälkeen vauhti tippui pikkusen, mutta silti suht tasaista vauhtia mentiin. Muutama  turhan hidas kilometri ja siinä on hävitty nuo sekunnit, mitä olisi tarvittu 40min alitukseen. Viimeisellä kilsalla vauhtia taas enempi ja pikkusen reilut 100metriä ennen maaliviivaa tuli 40min aika täyteen. Eli ei se 40min alitus ollut kuin reilun 100metrin päässä tällä kertaa. Tuohan tarkoittaa kilsan matkalla noin reilua kymmentä metriä. Siis sen verran pitää ens  kerralla  puristaa kovempaa. Ei paha. Menee varmasti :) Kokonaisuutena hyvä juoksu ja aina se oma PB maistuu kisan jälkeen. Antaa motivaatiota tuleviin treeneihin. Sykekäyrä kertoo sen, että alussa sykkeet ollu vähän korkeet ja sen jälkeen on menty tosi tasaisilla sykkeillä eikä missään vaiheessa ole tullut notkahdusta saati tuntunut pahalle. Tuota raastoa pitää vaan opetella lisää, että jatkossa saa koneesta vieläkin enempi irti.

Iin testijuoksu 27.4.2013 / 10000m

http://connect.garmin.com/activity/303813621


Nyt lenkille, jotta ens kerralla saa juostua myös tuon puuttumaan jääneen reilun sadan metrin matkan sen 40 min aikana. Ja mikäs tässä on olleessa...Kohta on kesä. Kärpäset on ainakin jo tulleet!

Tsemppiä tulevaan viikkoon kaikille!

Se tulee sittenkin!

Kesä siis. Viime viikot on koeteltu kyllä uskoa kesän tulosta, mutta mennyt viikko oli sellainen, että lumet katosi lähes kokonaan. Eikä haittaa yhtään! Eilen aamusta taas räntäsadetta yritti, mutta ei se talvi enää mahda mitään kesälle! Tänään sai jo kunnolla nauttia auringosta ja lämmöstä. Lenkin päälle syödä ulkona terassilla ja juoda kaffet päälle. Ja aurinkotuolissa istuskella ja miettiä mennyttä treeniviikkoa ja suunnitella tulevaa.

Kulunut kevät on mennyt alkuvuoden vaivojen jälkeen enemmän kuin hyvin. Maaliskuun puolivälistä huhtikuun puoliväliin määräjakson aikana juoksua rapiat 500km. Mennyt viikko alettiin pikkusen vähentää määrää. Tarkoituksena pikkuhiljaa alkaa nostaa tehoja kovemmissa treeneissä. Viime aikoina olen tehnyt kovempina treeneinä kolmea eri treeniä. 4x2000m+2x1000m/3min treenissä on haettu vauhtikestävyttä ja 20x200m/200m tai 20x 1min/1min treenissä on ollut kyse enemmän nopeuskestävyystreenistä.

Nopeuden merkityksestä olikin hyvä kirjoitus uusimmassa Juoksija-lehdessä: "Janne Holmén/ Tarvitseeko maratonjuoksija nopeutta". Tämän kirjoituksen hyvä oppi on sana MALTTI. Tämän olen yrittänyt muistaa omissa vauhti- ja nopeuskestävyystreeneissä, varsinkin nyt kun ollaan siirrytty liukkailta alustoilta pitävämmälle asfaltille. Ja erityisesti sen takia, kun alla on raskas määräjakso. Näitä samoja seikkoja painottaa myös Janne omassa kirjoituksessaan. Lukemisen arvoinen teksti niille, jotka eivät ole vielä siihen perehtyneet.

Kuluneella viikolla kilsoja tuli huomattavasti vähemmän kuin mitä edellisillä viikoilla juostu. Alkuviikosta pientä väsymyksen merkkejä lihaksissa, mutta tiistain vauhtikestävyystreeni kulki silti malttivaihteella hyvin.  Perjantaina kympin reipas lenkki ja muut lenkit rauhallista perushölkkää. Kilsoja kertyi tälle viikkoa 70 kpl.

Nyt oiskin sitten edessä viikko valmistautumista kympin kisaan Iissä. Pikkusen on vielä hakusessa, mitä vauhtia uskaltaa lähtä yrittämään. Ja tokihan myös kisapäivän keli voi siihen vaikuttaa. Oiskohan jo shortsikeliä tarjolla ens viikonloppuna? Viime vuoden loppupuolella tuli juostua kolme kertaa tuo kympin testijuoksu ja silloin paras noteeraus oli 43:15 min. Eli otetaan nyt tavoitteeksi PB ja eiköhän se sieltä tule, jos vähänkään nuo treenivauhdit saa kisaan siirretttyä. Nyt malttivaihteella tehty vauhtikestävyystreenit 3:50-4:10 vauhdeilla ja lyhemmät nopeuskestävyystreenit 3:30-3:45 vauhdeilla. Viime perjantain rento reipas kympin lenkki kulki 4:20 vauhdilla.

Eli alle 43min menee kyllä, mutta alle 42 min tai vieläkin kovempaa? Meneekö?

No ens lauantaina ollaan viisaampia tämän suhteen.

Valmentaja, koutsi, piiska vai miten se menikään...

Edellisen kirjoituksen jälkeen treenit ovat jatkuneet, vaikka lomaviikolla tuli kulutettua tossunpohjia enempi kuin kertaakaan aiemmin yhden viikon aikana.

Mielessä kävi sen viikon jälkeen, että mitenkä mahtaa treenit jatkua ja joutuuko jotenkin keventämään harjoittelua. Mutta ilo ollut huomata, että pelkkä yhden päivän lepo riitti ja jo seuraavana päivänä oltiin tekemässä vetotreeniä. Muutenkin viikko 13 meni oikein mainiosti ja täysin suunnitellun ohjelman mukaan, tai siis ilman mitään suunniteltua ohjelmaa. Treenit tehtiin sille, mikä hyvälle tuntui ja viikon aikana kilsoja kertyi jälleen toistasataa (102).

Mutta tartutaan tässä kirjoituksessa lyhyesti enempi tähän suunnitteluun ja nimenomaan valmentamiseen omien kokemusten kautta. Jossakin vaiheessa ensimmäisissä kirjoituksissani kerroin siitä, että aktiivinen juoksuharrastukseni alkoi kevään 2011 aikana. Toukokuussa juostun Terwan puolikkaan jälkeen sain kesän aikana pikku vinkkejä treeniin eräältä huippuluokan juoksijalta. Mutta mistään valmennuksesta ei puhuttu silloin. Mutta nekin vinkit, mitä silloin sain, olivat todella arvokkaita. Kiitokset niistä tälle eräälle huipulle :)

Mentiin syksyyn ja talveen ja juoksuinto jatkui. Mutta siinä vaiheessa alkoi olla ajatukset, että jotain pysyvää otetta omaan harjoitteluun kaipaan. Tuntemukset, että nyt jotenkin junnataan paikalllaan. Helmikuussa 2012 otin yhteyttä erääseen valmentajaan ja muutamien viestien jälkeen päädyimme siihen, että hän alkaa

suunnitella minun treenit ja yhdessä analysoidaan niitä viesteissä ja puhelinpalavereissa. Ensimmäistä kertaa minun harjoitteluun tuli mukaan oikeanlainen rytmitys treenien suhteen. Ja mikä oli erityisen tärkeää näin jälkeenpäin ajateltuna, oli se, että hän opetti minun juoksemaan hitaasti. Siis aivan oikein. Piti opetella juoksemaan hitaasti, että voin joskus juosta kovempaa. Ja tämän oivaltaminen ei olisi minun luonteella onnistunut ilman ulkopuolista tukea/piiskaa. Sen verran jääräpää olen. Siihen asti olin juossut lenkit melkein

aina samaa vauhtia. Koskaan en ollut malttanut juosta tarpeeksi hitaasti. Ja sitten tulee piiska, joka määrää, että nyt juokset max sitä ja sitä vauhtia ja syke saa olla max se sovittu. Ja jos syke  nousee rajan yli. Sitte kävellään! No en kävelly, vaikka siitäki oon joskus saanu kuulla, että minut oli nähty juoksukamppeissa kävelemässä :) No se sinällään pitää paikkansa, mutta silloin oli kyse eräästä vetotreenistä, jossa palauttavat pätkät piti pistää kävelyksi. Mutta tässä kävelyssä, mistä koutsi puhui, kyse oli siitä, että normijuoksussa vauhti piti pitää niin alhaalla, että sykkeet pysyi kurissa. Tai sitte käveltiin.

Ja ensimmäisten treenien jälkeen koutsin seuraava määräys oli, että hän passitti minut tekemään maitohappotestin, jotta saadaan tietoa siitä, millä kynnyksillä lähdetään treeniä tekemään. Helmikuun lopussa kävin tekemässä ODL-liikuntaklinikalla epäsuoran maksimaalisen testin matolla. Siis ilman maskia ja hengityskaasujen mittausta tehtävä testi, jossa otetaan maitohapponäytteitä sormenpäästä kullakin teholla/vauhdilla ja jatketaan siihen asti, kunnes on pakko pyytää pysäyttämään matto. Omalta osalta mattotesti ei antanut välttämättä aivan oikeaa kuvaa, mutta hyvää suuntaa sieltä saatiin eri kynnysvauhteja silmällä pitäen. Saman testin voi tehdä myös radalla ja uskon, että se testinä passaa minulle paremmin, koska todellakaan mikään mattojuoksun ystävä en ole. Se ei vaan sovi mulle. Piste.

Tästä eteenpäin mentiin tasan vuosi koutsin ohjelmien ja suunnitelmien mukaan. Sain todella arvokasta tietoa  ja pääomaa treenien, rytmityksen, palautumisen, kisoihin valmistautumisen ym suhteen. Tuli helmikuu 2013 ja lonkkavaivat. Ja ilmoitin koutsille, että nyt ei taida olla järkeä suunnitella mitään. Katsotaan tuleeko tästä juoksemisesta enää mitään. Ja näin sovimme, että lopetetaan meidän soppari ainakin nyt tässä vaiheessa. Todella kiitollinen olen valmantajalle/ koutsille/ piiskalle tai ihan miten vaan siitä, miten hän jaksoi panostaa minun treeneihin sekä tukea ja kannustaa aina. :)

Ja kuten joskus aiemmin kirjoitin, pikku hiljaa  lonkkavaivat alkoivat helpottaa. Aloin suunnitella itse omia treenejä ja ajatus, että juoksen sen, mitä lonkka kestää. Ja viikko viikolta lonkka alkoi toimia paremmin. Seuratoveri Matin vinkit lonkkavaivan hoitoon ja juoksukamu Miian vinkit ryhdin ja liikkuvuuden parantamisen osalta alkoivat purra. Ja näin kävi, tälle tielle jäin. Ilman koutsia mennään, mutta koutsin oppeja ei ole unohdettu. Vaan nimenomaan ne opit, mitkä tuon kuluneen vuoden aikana tähän kovaan päähän iskostettiin, niillä opeilla menen jatkossakin. Lupaan malttaa jatkossakin juosta hitaasti, jotta voin joskus juosta kovempaa. Lomaviikon aikana juostusta 181km reissusta hidasta juoksua oli 160km. Tokihan tuon hitaan juoksun vauhti on noussut tässä vuoden aikana ja sykkeet pysyvät alempana. Ja se on se oikea mittari itselle sen suhteen, että on tehty oikeanlaista työtä. Vaikka aina mietitään niitä vauhteja, joilla kisassa juostaan, niin tärkeä mittari omassa kehityksessä on myös se, miten pystyy juoksemaan nämä hitaat lenkit. Niissä kehitys näkyy.

Eli siinä omia ajatuksia juoksuvalmennuksen osalta ja voin omasta kokemuksesta sanoa, että jos vähänkään pähkäilet samantyyppisten ajatusten kanssa, kuin pähkäilin itse alkuvuodesta 2012, niin ota rohkeasti yhteyttä johonkin valmennuksen ammattilaiseen. Voin sanoa, että saat vastinetta jokaiselle eurolle, minkä siihen laitat ja se on kuin laittasit rahaa pankkiin korkoa kasvamaan. Ja sitten jossakin vaiheessa pääset pikkuhiljaa nauttimaan niistä "korkotuloista" tulevissa juoksuissa :)

Mutta sen haluan vielä sanoa. Tämä ei kuitenkaan ole se ainoa oikea tapa kehittyä omassa harjoittelussa. On myös niitä, joilla riittää omaa kapasiteettia ja pitkäjänteisyyttä tehdä  alusta asti itse se työ ja suunnittelu. Ja sille osaamiselle iso kunnioitus! Minun hermoilla ja maltilla se ei olisi onnistunut! Tästä oman tien kulkijasta on hyvä esimerkki Make the Keminmaan Kojootti :)

Kuluneen viikon 14 lauantaille oli omassa kisakalenterissa alunperin merkintä 10km testikisasta Iin suunnalla. Mutta kevään hidas eteneminen on tarkoittanut sitä, että reitit ovat vielä paikka paikoin todella liukkaassa ja jäisessä kunnossa. Näin ollen päädyin siihen, että kisa jää väliin ja teen edelleeen suht kovaa treeniä täälläkin viikolla. Viikon kilsat 101 km ja mukaan mahtui mm. 20x200m/200m vetotreeni, 2 reipasta lenkkiä, kevyttä lenkkiä ja sunnuntain pitkä lenkki yhdessä mukavan juoksukamun kanssa.

Nyt on juostu 3 viikkoa putkeen yli 100km viikkoja ja ensi viikosta tulee vielä samankaltainen. Sitten kevennetään pikkusen määriä ja aletaan kokeilla kunnon vauhtitreenejä kunnolla levänneillä jaloilla. Ja jos huhtikuun loppupuolella pääsis jo kisaamaan Iissä hyväkuntoisella reitillä.

Näillä ajatuksilla omassa valmennuksessa, mutta valmentajan opit mielessä kohti uutta treeniviikkoa.  Siis alkaahan se myös työviikko huomenna, mutta ei se oo niin tärkeetä ;) Siellä käydään, jotta voidaan juosta, harrastaa ja matkustella. Ja tokihan myös siellä töissäkin saa miettiä juoksujuttuja. Ja niin mietinkin. Joka päivä varmaan jotain juoksujuttuja luen ja suunnittelen siinä töiden ja taukojumpan lomassa :)

Tsemppiä tulevaan viikkoon kaikille työläisille, juoksijoille ja muulle kansalle! Toivotaan, että tuo mollukka taivalla rupiaa vihdoinkin  lämmittää kunnolla  ja kohti termistä kevättä ja kesää päästään.

Oulusta Kajaaniin...

....on  180 kilometriä.

Kainuu on minulle tuttua seutua lapsuudesta. Kesäisin vietettiin paljon aikaa velipoikien ja serkkujen kanssa mummolassa Kotipirtillä Paltamossa, joka sijaitsee Oulujärven rannalla noin 143 km päässä Oulusta ja 37 km päässä Kajaanista. Välillä oltiin myös Kontiomäellä ja Kajaanissa, missä suunnalla serkut asuivat.

Kotipirtti sijaitsi Paltamon keskustasta muutaman kilometrin Puolangan suuntaan ja oli sellaisen korkean mäen päällä. Muistot mummolan kesistä ovat todella hienot, vaikka aina mummolaan perille päästyä mummo laitto meille pennuille viilipurkit käteen ja passitti meidät mustikkamehtään. Alempana tienvarressa kasvoi vattupensaita, missä myös monesti marjassa oltiin. Tokihan ehdittiin myös pikku kepposia tekemään, niinkuin se, kun "lainattiin" mummolassa kylässä olleen papparaisen pappatunkkaa ja mentiin ajamaan sillä lähellä olleen sikalan pihaan. Ei riittäny piha-alue. Seinään karkas se tunkka :D No pienillä vaurioilla selviittiin. Mutta mikä upeaa nykyiseen menoon verrattuna, elämä oli yksinkertaista. Mummolassa ei ollut sähköjä ja vesi kannettettin kaivosta. Ainoa elektroniikkalaite taisi olla paristokäyttöinen radio, mitä aina joskus kuunneltiin. Iltaisin vanhempi väki pelasi usein korttia ja nuorempi väki oli kihona seuraamassa korttipelejä. Yksi upea paikka mummolassa oli savusauna.  Kaivosta kannettiin vesi saunan ulkopuolella olevaan muuripataan ja siinä risuilla lämmittettiin pataa ja saatiin kuumaa pesuvettä saunaan. Itse saunanlämmitys oli vanhemman väen puuhaa ja kesti useita tunteja. Mutta siitäkin huolimatta, sauna lämpesi usein :)

Näillä ajatuksilla oli hyvä lähteä talvilomalla viikolla 12 kuvitteelliselle juoksumatkalle lapsuudesta tuttuihin maisemiin Paltamoon, Kontiomäelle ja Kajaaniin.

Maanantaina loman ensimmäisenä päivänä päätin aamusta päästellä pikkusen vauhdikkaampaa juoksua, jotta reissu alkaa hyvin. Edettiin 15,17 km. Ensimmäinen stoppi Pikkaralan kylän paikkeilla Oulujokivarressa. On muuten kesällä todella upeaa ja kaunista seutua. Illasta matka jatkui kevyellä hölkällä 10,89 km. Oltiin jo Muhoksella Laukan Sillan paikkella Oulujoki-varressa. Matkaa taitettu yhteensä 26,06 km. Aika tankata, saunoa ja levätä. Matka jatkuu seuraavana päivänä.

Tiistaiaamuna keppijumppaa ja venyttelyä ja sitten jatkui matka. Matkanteko maistui mukavalle. Aurinko paistoi ja kilometrilukema vaihtui mittarissa. Tiistain ensimmäisellä etapilla kevyttä hölkkää ja  matkaa kertyi 15,52 km ja oltiin keskellä ei mitään Muhoksen ja Utajärven välillä. Illalla jatkettiin matkaa ja haettiin sopivaa stoppipaikkaa. Edelleen sama vauhti kuin aamupäillä eli kevyttä hölkkää ja matkaa kertyi 12.89 km. Päivän saldo 28,41 km ja kokonaissaldo 54,47 km. Oltiin Utajärvellä Murrontien paikkeilla. Tankkaus, saunominen ja unta palloon.

Keskiviikkoaamuna herättiin kevätpäivän tasaukseen ja tiedossa se, että tästä eteenpäin päivät pitenevät ja valon määrä lisääntyy :) Aamusta normi jumpat ja venyttelyt ja kiva huomata, että matkanteko ei tuntunut jaloissa vielä yhtään. Päivän ohjelmassa jälleen kaksi etappia, jotka molemmat tehdään kevyttä hölkkävauhtia. Upea aurinkoinen aamu ja klo 10:00 aikaan matka jatkuu. Päivän ensimmäinen etappi hölkäten 18,87 km. Ollaan Puhakantien paikkella Utajärven ja Vaalan välillä Oulujoki-varressa. Illalla lyhyempi kevyt pyrähtelylenkki 9,07 km upeassa ilta-auringossa. Päivän saldo 27,94 km ja kokonaissaldo 82,41 km. Päivän toisella lenkillä siirryttiin Pohjois-Pohjanmaalta Kainuun puolelle. Tarkalleen oltiin jo Vaalan kunnan alueella Otermaojan ja Lamminahontien välillä. Illalla normikuviot. Tankkausta, saunomista ja lepoa seuraavan päivän koitoksia varten.

Torstaiaamuna aurinkoa ja samat aamutoimet kuin aiemmin. Tuntemukset kropassa ja jaloissa hyvä.  Minkäänlaista kolotusta tahi väsymystä ei havaittavissa. Päivän ensimmäisellä etappilla tarkoitus tehdä osa matkasta sellasta reipasta ravia. Matkaan päästiin jo ysin jälkeen ja matkaa kertyi 14,09 km. Etapilla ohitettiin Vaalan taajama ja taukopaikka löytyi Oulujärven rannalta Jylhänniementien paikkeilta. Edelleen Vaalan kunnan alueella oltiin. Illasta kevyttä hölkkää 11,54 km. Päivän saldo 25,63 km ja kokonaissaldo 108,04 km. Nyt oltiin Paltamon kunnan alueella Rytiperän ja Kiveslahdentien kohdilla. Nyt tankataan, saunotaan ja levättään. Matkaa on vielä jäljellä, mutta hyvässä vauhdissa ollaan, jotta sunnuntaina ollaan perillä määränpäässä.

Perjantaiaamuna aurinkoa ja välillä kevyttä lumisadetta. Normi aamutouhut ja kympin aikaan juoksukamat päälle ja matka jatkuu. Ensimmäinen kilsa oli pikkusen jäykkää menoa, mutta sen jälkeen askel alkoi taas rullata. Kevyttä kropanherättelyhölkkää ja maisemien ihailua. Matkalla ohitettiin Petäjälahdentien risteys, mistä muistaakseni pitäs kääntyä, jos oltas matkalla Mervi-serkun mökille. Mutta matka jatkui eteenpäin, koska ei taida olla Mervin porukat nyt siellä paikalla. Kivesjärven rantamaisemaa järven päähän asti ja päivän ensimmäinen lenkki 15,22 km päättyi Kivesjärven rantatien kohdille. Matkaa Paltamoon enää parikymmentä kilsaa :) Kivesjärvi on kylä Paltamon kunnan alueella. Kivesjärven kylä valittiin aikoinaan vuonna 1993 Vuoden kyläksi. Iltalenkkinä kevyttä pikkusta pyrähtelyä 9,23 km. Päivän saldo 24,45 km ja kokonaissaldo 132,49 km. Ollaan likellä Manamansalontien risteystä. Manamansalo kuuluu Vaalan kuntaan, mutta tuossa risteyksen kohdilla taidetaan olla Paltamon puolella....vissiin. Jännästi menee nämä kuntarajat :) Niille, joille Manamansalo ei sano mitään, suosittelen käymään paikanpäällä. Hienot hiekkarannat ja upeaa järvimaisemaa :) Illasta normi huoltotoimenpiteet ja valmistautumista seuraavaan päivään.

Lauantaiaamu ja liikkeelle jo klo 09:00 aikaan. Aurinko paistaa ja matkaa ei ole enää paljoa. Nyt voi jo alkaa fiilistellä ja keskittyä tuttujen paikkojen tarkkailuun :) Rentoa kevyttä hölkkää 12,12 km ja jaloissa eikä kropassa vieläkään mitään väsymisen  merkkejä.  Paltamon taajaman kyltit tulevat vastaan. Tuttuja teiden nimiä ja edessä näkyy Oulujärveä ja rautatiesiltaa. Rautatieaseman ohi ja tullaan Puolangantien risteykseen. Tuota tietä mentiin jokunen kilsa, niin tuli mummolantien risteys. Mutta nyt siellä mummolassa ei ole enää niitä entisiä rakennuksia tai paikkoja, joten matka jatkuu risteyksen ohi kohti Kajaania. Ylitetään silta Oulujärven ja Kiehimäjoen jokisuiston kohdilta ja sillan vieressä menee toinen silta, rautatiesilta. Ohitetaan vielä Meteli, siis paikka nimeltä Meteli. Hiljaista ja rauhallista siellä on. Illalla vielä 11,63 km kevyttä hölkkää upeassa ilta-auringossa. Juoksu on niin nautintoa :) Päivän saldo 23,75 km ja kokonaissaldo 156,24 km. Toisella lenkillä ohitetaan Vartiuksentie, joka johtaa Vartiuksen raja-asemalle ja siitä Venäjän puolelle  Kostamukseen. Stoppi Tololanmäentien kohdalla, mitä pitkin pääsee Kontiomäkeen, missä serkut asuivat aikoinaan. Tästä jatketaan huomenna jäljellä olevat kilometrit ja jossakin vaiheessa saavutaan määränpäähän Kajjjaaniin kolomella jiillä :) Iltahommat ja unta palloon.

Sunnuntaiaamu. Reissun viimeiset pari etappia edessä ja upea aurinkoinen päivä tulossa :) Aamupäivästä kevyttä hölkkää ja välillä pikku pyrähdyksiä. Ihailitiin tuttuja maisemia 13,70 km verran ja stoppi Kirkkoahontien paikkella. Alkuillasta reissun viimeinen etappi kevyttä hölkkää kohti Kajaania. Poiketaan Vitostieltä vanhalle Vitostielle. Heinisuontien risteys ja tästä pitäs, jos serkkujen kotiin oltas matkalla. Matka jatkuu kuitenkin kohti keskustaa. Viimeisen etapin pituus 11,39 ja ollaan perillä Kajaanissa ja tarkelleen ottaen Kuntokadulla Kajaanissa. Vimpelinlaakson yleisurheilukentän porteilla :) Päivän saldo 25,09 km ja kokonaissaldo 181,33 km. Mahtava reissu ollut. Nyt naatitaan :) Mitään väsymystä saati kolotusta ei vieläkään missään. Mutta huomenna olkoon silti lepopäivän paikka.

Yhteenveto:

Päivä 1       26,06 km
Päivä 2       28,41 km
Päivä 3       27,94 km
Päivä 4       25,63 km
Päivä 5       24,45 km
Päivä 6       23,75 km
Päivä 7       25,09 km

Yhteensä   181,33 km

Aikaa tähän reissuun meni yhteensä 16 tuntia 42 minuuttia ja 28 sekuntia.

Reissun päätyttyä perillä onnellinen lomamatkaaja :)

Nyt voikin alkaa miettiä, että minne juoksis kesälomalla? Ja silloin vois viikon aikana rikkoa tuon 200 km, kun ei se nytkään jäänyt kauas... :)