Edellisen kirjoituksen jälkeen treenit ovat jatkuneet, vaikka lomaviikolla tuli kulutettua tossunpohjia enempi kuin kertaakaan aiemmin yhden viikon aikana.
Mielessä kävi sen viikon jälkeen, että mitenkä mahtaa treenit jatkua ja joutuuko jotenkin keventämään harjoittelua. Mutta ilo ollut huomata, että pelkkä yhden päivän lepo riitti ja jo seuraavana päivänä oltiin tekemässä vetotreeniä. Muutenkin viikko 13 meni oikein mainiosti ja täysin suunnitellun ohjelman mukaan, tai siis ilman mitään suunniteltua ohjelmaa. Treenit tehtiin sille, mikä hyvälle tuntui ja viikon aikana kilsoja kertyi jälleen toistasataa (102).
Mutta tartutaan tässä kirjoituksessa lyhyesti enempi tähän suunnitteluun ja nimenomaan valmentamiseen omien kokemusten kautta. Jossakin vaiheessa ensimmäisissä kirjoituksissani kerroin siitä, että aktiivinen juoksuharrastukseni alkoi kevään 2011 aikana. Toukokuussa juostun Terwan puolikkaan jälkeen sain kesän aikana pikku vinkkejä treeniin eräältä huippuluokan juoksijalta. Mutta mistään valmennuksesta ei puhuttu silloin. Mutta nekin vinkit, mitä silloin sain, olivat todella arvokkaita. Kiitokset niistä tälle eräälle huipulle :)
Mentiin syksyyn ja talveen ja juoksuinto jatkui. Mutta siinä vaiheessa alkoi olla ajatukset, että jotain pysyvää otetta omaan harjoitteluun kaipaan. Tuntemukset, että nyt jotenkin junnataan paikalllaan. Helmikuussa 2012 otin yhteyttä erääseen valmentajaan ja muutamien viestien jälkeen päädyimme siihen, että hän alkaa
suunnitella minun treenit ja yhdessä analysoidaan niitä viesteissä ja puhelinpalavereissa. Ensimmäistä kertaa minun harjoitteluun tuli mukaan oikeanlainen rytmitys treenien suhteen. Ja mikä oli erityisen tärkeää näin jälkeenpäin ajateltuna, oli se, että hän opetti minun juoksemaan hitaasti. Siis aivan oikein. Piti opetella juoksemaan hitaasti, että voin joskus juosta kovempaa. Ja tämän oivaltaminen ei olisi minun luonteella onnistunut ilman ulkopuolista tukea/piiskaa. Sen verran jääräpää olen. Siihen asti olin juossut lenkit melkein
aina samaa vauhtia. Koskaan en ollut malttanut juosta tarpeeksi hitaasti. Ja sitten tulee piiska, joka määrää, että nyt juokset max sitä ja sitä vauhtia ja syke saa olla max se sovittu. Ja jos syke nousee rajan yli. Sitte kävellään! No en kävelly, vaikka siitäki oon joskus saanu kuulla, että minut oli nähty juoksukamppeissa kävelemässä :) No se sinällään pitää paikkansa, mutta silloin oli kyse eräästä vetotreenistä, jossa palauttavat pätkät piti pistää kävelyksi. Mutta tässä kävelyssä, mistä koutsi puhui, kyse oli siitä, että normijuoksussa vauhti piti pitää niin alhaalla, että sykkeet pysyi kurissa. Tai sitte käveltiin.
Ja ensimmäisten treenien jälkeen koutsin seuraava määräys oli, että hän passitti minut tekemään maitohappotestin, jotta saadaan tietoa siitä, millä kynnyksillä lähdetään treeniä tekemään. Helmikuun lopussa kävin tekemässä ODL-liikuntaklinikalla epäsuoran maksimaalisen testin matolla. Siis ilman maskia ja hengityskaasujen mittausta tehtävä testi, jossa otetaan maitohapponäytteitä sormenpäästä kullakin teholla/vauhdilla ja jatketaan siihen asti, kunnes on pakko pyytää pysäyttämään matto. Omalta osalta mattotesti ei antanut välttämättä aivan oikeaa kuvaa, mutta hyvää suuntaa sieltä saatiin eri kynnysvauhteja silmällä pitäen. Saman testin voi tehdä myös radalla ja uskon, että se testinä passaa minulle paremmin, koska todellakaan mikään mattojuoksun ystävä en ole. Se ei vaan sovi mulle. Piste.
Tästä eteenpäin mentiin tasan vuosi koutsin ohjelmien ja suunnitelmien mukaan. Sain todella arvokasta tietoa ja pääomaa treenien, rytmityksen, palautumisen, kisoihin valmistautumisen ym suhteen. Tuli helmikuu 2013 ja lonkkavaivat. Ja ilmoitin koutsille, että nyt ei taida olla järkeä suunnitella mitään. Katsotaan tuleeko tästä juoksemisesta enää mitään. Ja näin sovimme, että lopetetaan meidän soppari ainakin nyt tässä vaiheessa. Todella kiitollinen olen valmantajalle/ koutsille/ piiskalle tai ihan miten vaan siitä, miten hän jaksoi panostaa minun treeneihin sekä tukea ja kannustaa aina. :)
Ja kuten joskus aiemmin kirjoitin, pikku hiljaa lonkkavaivat alkoivat helpottaa. Aloin suunnitella itse omia treenejä ja ajatus, että juoksen sen, mitä lonkka kestää. Ja viikko viikolta lonkka alkoi toimia paremmin. Seuratoveri Matin vinkit lonkkavaivan hoitoon ja juoksukamu Miian vinkit ryhdin ja liikkuvuuden parantamisen osalta alkoivat purra. Ja näin kävi, tälle tielle jäin. Ilman koutsia mennään, mutta koutsin oppeja ei ole unohdettu. Vaan nimenomaan ne opit, mitkä tuon kuluneen vuoden aikana tähän kovaan päähän iskostettiin, niillä opeilla menen jatkossakin. Lupaan malttaa jatkossakin juosta hitaasti, jotta voin joskus juosta kovempaa. Lomaviikon aikana juostusta 181km reissusta hidasta juoksua oli 160km. Tokihan tuon hitaan juoksun vauhti on noussut tässä vuoden aikana ja sykkeet pysyvät alempana. Ja se on se oikea mittari itselle sen suhteen, että on tehty oikeanlaista työtä. Vaikka aina mietitään niitä vauhteja, joilla kisassa juostaan, niin tärkeä mittari omassa kehityksessä on myös se, miten pystyy juoksemaan nämä hitaat lenkit. Niissä kehitys näkyy.
Eli siinä omia ajatuksia juoksuvalmennuksen osalta ja voin omasta kokemuksesta sanoa, että jos vähänkään pähkäilet samantyyppisten ajatusten kanssa, kuin pähkäilin itse alkuvuodesta 2012, niin ota rohkeasti yhteyttä johonkin valmennuksen ammattilaiseen. Voin sanoa, että saat vastinetta jokaiselle eurolle, minkä siihen laitat ja se on kuin laittasit rahaa pankkiin korkoa kasvamaan. Ja sitten jossakin vaiheessa pääset pikkuhiljaa nauttimaan niistä "korkotuloista" tulevissa juoksuissa :)
Mutta sen haluan vielä sanoa. Tämä ei kuitenkaan ole se ainoa oikea tapa kehittyä omassa harjoittelussa. On myös niitä, joilla riittää omaa kapasiteettia ja pitkäjänteisyyttä tehdä alusta asti itse se työ ja suunnittelu. Ja sille osaamiselle iso kunnioitus! Minun hermoilla ja maltilla se ei olisi onnistunut! Tästä oman tien kulkijasta on hyvä esimerkki Make the Keminmaan Kojootti :)
Kuluneen viikon 14 lauantaille oli omassa kisakalenterissa alunperin merkintä 10km testikisasta Iin suunnalla. Mutta kevään hidas eteneminen on tarkoittanut sitä, että reitit ovat vielä paikka paikoin todella liukkaassa ja jäisessä kunnossa. Näin ollen päädyin siihen, että kisa jää väliin ja teen edelleeen suht kovaa treeniä täälläkin viikolla. Viikon kilsat 101 km ja mukaan mahtui mm. 20x200m/200m vetotreeni, 2 reipasta lenkkiä, kevyttä lenkkiä ja sunnuntain pitkä lenkki yhdessä mukavan juoksukamun kanssa.
Nyt on juostu 3 viikkoa putkeen yli 100km viikkoja ja ensi viikosta tulee vielä samankaltainen. Sitten kevennetään pikkusen määriä ja aletaan kokeilla kunnon vauhtitreenejä kunnolla levänneillä jaloilla. Ja jos huhtikuun loppupuolella pääsis jo kisaamaan Iissä hyväkuntoisella reitillä.
Näillä ajatuksilla omassa valmennuksessa, mutta valmentajan opit mielessä kohti uutta treeniviikkoa. Siis alkaahan se myös työviikko huomenna, mutta ei se oo niin tärkeetä ;) Siellä käydään, jotta voidaan juosta, harrastaa ja matkustella. Ja tokihan myös siellä töissäkin saa miettiä juoksujuttuja. Ja niin mietinkin. Joka päivä varmaan jotain juoksujuttuja luen ja suunnittelen siinä töiden ja taukojumpan lomassa :)
Tsemppiä tulevaan viikkoon kaikille työläisille, juoksijoille ja muulle kansalle! Toivotaan, että tuo mollukka taivalla rupiaa vihdoinkin lämmittää kunnolla ja kohti termistä kevättä ja kesää päästään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti