Asfalttia

On se vaan niin jännä asia, miten ihminen voi olla onnellinen pienistä asioista. Kun heinäkuussa tuli poljettua pyörällä pääasiassa asfalttiteitä lähes 1000km, niin miten voiki iloita siitä, kun voi juosta vajaat 2km asfaltilla.


Elokuun alusta on pystynyt aloittamaan pikkuhiljaa juoksuhommaa taas. Olen käynyt treenamassa urkkakentällä muutaman kerran ja kaikki muut juoksut tehty Iinatin kuntoradan hiekka-alustalla. Alkuun huomasi, että pyöräily oli vetänyt lihaksia melko jumiin, mutta nyt vähitellen jalat tuntuvat paremmilta kerta kerran jälkeen. Pyöräily on silti nytkin edelleen ohjelmassa, mutta lenkit paljon lyhempiä, mitä heinäkuussa. Ja kun on kohta 2 viikkoa pystynyt juoksemaan ilman kipuja, niin kummasti alkaa vaan pyöriä mielessä kaikki juoksut. Jos lähtis jonnekin juoksemaan :) Kalenteria on katseltu ja ajatuksia on syntynyt, mutta niistä ei vielä mitään tässä vaiheessa. Ensin pitää treenata vähän :) Ja päästä treenaamaan juoksua asfaltillakin, koska koska sillä alustalla tulen itse jatkossa pääasiassa kisat juoksemaan. Ja toki myös radalla ja hiekkateillä.

 Viime viikonloppuna olin huoltojoukoissa Kempeleen Z-maratonilla ja kyllä ei yhtään vähentänyt sitä poltetta, että pitäisi itsekin päästä jonnekin juoksemaan. Hieno päivä oli.

Lähdön valmistelua

Kohta paukahtaa

Ja sitten mennään 42195 metrin matkalle

Palataan tuohon alkuun. Eilen illalla kuntoratalenkillä poikkesin vajaan 2km matkaksi pyörätielle, asfaltille. Ja askel tuntui niin hyvältä ja ilman kipuja mentiin. Maltoin kuiten jättää tämän kokeilun tuohon vajaan 2km matkaan ja palasin kuntoradan pehmeämmälle hiekkatielle juoksemaan. Viikonloppuna pitää testata tätä uudestaan. Kyllä minä vielä itsekin tuolla asfalttimaratonin lähtöviivalla seison. En vielä tänä syksynä, mutta jatkossa. Joku lyhyempi asfalttikisa passaa vielä tässä vaiheessa paremmin itselle. Mutta vähän pidempi kuin tuo 2km se voisi olla... :) Jatkan suunnittelua ja juoksutreenejä...