Reilut 2 viikkoa diagnoosista

Alku vuodesta asti vaivasi se, että vasen kantapää toisinaan kipeytyi juoksutreenin jälkeen. Oli myös niitä päivä, ettei kipua tuntunut ollenkaan. Jo silloin muistan, että se kipukohta oli kantapään sivulla, ei jalkapohjassa. Tämän asian tietäen alusta asti hoidin omaa kantapäävaivaa pitkään pf-vaivana. Kun siitähän kantapäävaivoissa monesti kyse on. Kipu pahimmillaan aamulla ylös noustua ja aina lenkin alkuun ensimmäisen kilsan ajan. Sellaiset olivat myös omat tuntemukset. Toki olin lukenut netistä, että hyvin voimakas rasitus voi myös aiheuttaa kantaluun rasitusmurtuman. Kipu tuntuu tällöin kantaluuta sivuilta puristaessa. Mutta eihän mulla mitään murtumaa toki voi olla ajattelin. 

Näillä spekseillä valmistauduttiin Rooman maratonille. Kantapäässä pientä kipua lähes alusta asti, joka muutti sitten askellusta varmaan niin, että oikea jalka joutui tekemään enemmän töitä, kun yritin varoa, ettei vasen kantapä joudu liian kovalle rasitukselle ja päästään maaliin. Ennätysjuoksu ei toki ollut mielessä näillä lähtökohdilla. Märät mukulakivet ja tuo varominen todennäköisesti syynä siihen, että noin 30km kohdalla iski hirveät krampit oikeaan takareiteen. Maaliin oli vielä reilut 12 km ja sinne halusin päästä, vaikka kinkaten. Eli näin eteni tuo loppumatka Roomassa.

Maaliin päästiin, mutta siitä alkoi telakka. Krampeista kyllä selvittiin nopeasti, mutta kantapää oli taas kipeä viikkoja. Pikku hiljaa alkoi olla valoa tunnelin päässä. Pääsin juoksemaan lyhyitä lenkkejä ilman kipua ja tekemään myös yhden rataharjoituksen. Jospa tämä sittenkin tästä helpottaa. 

Pääsiäisen jälkeen kipua edelleen tosinaan ja juuri kantapäätä sivulta puristettaessa. Eikä ollut sen vertaa järkeä, että olisin mennyt ajoissa lääkäriin, kun juuri noin sivulta puristettaessa se kipu minulla tuntui myös silloin, kun fyssari laitto kinesioteippausta tuohon kantapäähän. Senki jälkeen olin edelleen vahvasti pf-vaivan kannalla. Lääkäriin ei tarvi mennä. No sitten huhtikuun lopulla yksi puolikkaan kisa, mikä jäi 14km kohdalla kesken. Juostessa alkoi tuntua, että joku työntää puukkoa tuonne kantapäähän. Reitin varrella seistessä mietin, pitäskö sittenki käydä näyttää tuota jalkaa lekurilla. No sen käynnin jälkeen vastaus olikin selvä, kliininen tutkimus ja kuvat vahvisti, kantaluussa rasitusmurtuma. Ennuste paranemisen suhteen....ei mitään tietoa. Eli omaa tyhmyyttäni lopullisesti pikku hiljaa rikoin tän jalan. Ja sitä laskua maksetaan nyt ainakin tämä kesä. 

Nyt diagnoosista kulunut reilut 2 viikkoa. Alunperin nämä 2viikkoa piti olla viimeistelytreenin aikaa kohti Terwamaratonia. Olin suunnitellut juoksevani puolikkaan siellä. Mutta reilut 2 viikkoa sitten tullut ortopedin tuomio murskasi tuon suunnitelman ja ehkä koko kesän juoksusuunnitelman. Terwamaraton tapahtumassa kotikaupungissa olisi vaan ollut niin huippua päästä juoksemaan. Uudistunut reitti ja maaliin tullaan Raatin stadionille. Nyt tämä jää väliin. Mutta reitin varrelle pitää lähten kannustamaan tuttuja. 

Viime vuonna Terwalla juostiin nissä fiiliksissä. 

Tuntuu, että liikut missä vaan, niin juoksijoita tulee vastaan. Ihan kuin kaikki juoksisi nykyään. Miten ne nyt on alkanu juoksee? Ja itse vaan poljet pyörää ja kävelet tai kiipeät mäkeä ylös . Niin ja juokset vedessä uimahallissa. Oispa edes joku maauimala tässä lähellä. Sais juostessa olla samalla ulkona, vaikka juokseekin vedessä. Joskus aiemminkin tullut sanottua, että juoksu hoitaa niin kroppaa kuin päätä. Sitä lääkettä tässä kaipaa todella paljon jo nyt. Korvaavat "hoidot" ovat kyllä käytössä päivittäin näihin vieroitusoireisiin. Ja kyllä niillä pientä lohtua saa, mutta ei ne korvaa sitä tunnetta, minkä juoksulenkki sinulle antaa. Varsinkin jos lenkin maisema on vaikka tälläinen. Illin maastovitosen lähtösuoraa näkyy.

Tai kun on tekemässä rataharjoitusta hienona kesäpäivänä Sarkkirannan urkkakentällä.

Juoksulenkin antamien upeiden fiilisten lisäksi jo nyt kaipaa niitä hetkiä, kun saa valmistautua muiden juoksijoiden kanssa starttiin erilaisissa juoksutapahtumissa pitkin kesää. Se tunne siinä lähtöviivalla, on aina niin jännää. Kohta mennään eikä meinata... :)

Rantalakeuskymppi, Liminka heinäkuu 2013

Valiomaitojuoksu, Kiuruvesi heinäkuu 2013

Ja kun lähtö tapahtunut, sitten mennäään....alkuun hymy huulilla...kärkijoukoissa Juhan ja Maijan kanssa :)

Oulujuoksu, Oulu elokuu 2013

Ja joskus lähdön jälkeen jopa ihan Kärjessä, mutta vaan Kärkimaratonin puolikkaalla :)

Kärkimaraton, Ylivieska syyskuu 2013

Ja jossakin vaiheessa lopussa hieman myös raastetaan.... :)

Rantalakeuskymppi, Liminka heinäkuu 2013

Semmosta se juoksu on. Hienoja juoksulenkkejä, juoksutapahtumia ja muita juoksijoita. Nyt täytyy hoitaa tämä vamma huolella pois, jotta pääsee jatkossakin nauttimaan kaikesta tästä. Alunperin suunitelmissa tulevalle kesälle oli päästä juoksemaan ensimmäistä kertaa SM-kisoissa ratamatkoja. Nämä kisat oli mielessä ja vähän niinkuin kesän päätapahtumana.

http://www.jku.fi/sm2014/

Tulevat viikot näyttävät riittääkö aika. Jos tuonne lähtee, niin kyllä pitäisi pystyä juoksemaan maastossa ja radalla jo juhannuksen jälkeen. Asfalttijuoksut taitaa siirtyä syksyyn. Eli maratonhaasteet siirtyvä tuleviin vuosiin...

Maratoonari, muuten normaali status

Sepä se oli diagnoosi viime viikon ortopedikäynnin tiimoilla. Ja siis tuon lisäksi, kantaluun rasitusmurtuma.

Koko kevät on ollut todella vaikea. Ja maaliskuussa Rooman mukulakivillä juostu maraton rikkoi jalan lopullisesti. Siellä paikat kesti 30km ja loppu käveltiin maaliin. Ei pystynyt keskeyttämään, niinkuin silloin kirjoitin FB:n puolella. Olisiko pitänyt keskeyttää? Olisiko nyt juoksukunnossa jalat? Sitä välillä olen miettinyt, mutta turhaa spekulointia se on. Tosiasia on nyt, että juoksut on vähäksi aikaa juostu. Tauon pituus on täysi arvoitus. Ja sen pituuden ratkaisee se, milloin juoksu on kivutonta. Siitä haluan taas päästä nauttimaan. Siihen asti pyöräillään, kävellään metsässä, kuntoradoilla, kivetään mäkiä, vesijuostaan ja tehdään kaikkea muuta korvaavaa. Se juoksun aiheuttama tärähdys kantapäälle on nyt pannassa.

Ja pitkä tauko on ollut tässä kirjoittelussa tänne. Nyt jotenkin piti vaan kirjoittaa itselle ylös tämä ajatus, mitä mielessä olen viime viikot taas pyöritellyt. En tiedä auttaako se mitään, mutta silti...

Kesä tulossa, kisoja kalenteri pullollaan. Talvella katselin ei paikkoja, että tuonne ja tuonne vois lähteä. Ei tarvitse lähteä. Ja loppukesän vetskujen SM-ratakisat jää kans väliin...jos ei joku ihmeparantuminen tapahdu....sitä odotelessa taas tänään mummojen kanssa vesijuoksemaan:)

Irtiotto

Mitä se on, kun mietit juoksua heti aamulla kun heräät, mietit sitä päivän aikana töissä, teet työpäivän jälkeen oman päivän treenin, mietit juoksua illalla treenin jälkeen. Teet iltatoimet saman rutiinin mukaan, koska ne ovat hyväski sinun juoksulle. Makaat saunassa jalat seinällä ja mietit huomista treeniä. Illlala kun laitat nukkumaan, niin mielessä pyörii juoksuasiat. Yöllä saatat herätä ja kun heräät, mietit että pitäisi nukkua, että jaksat treenata seuraavana päivänä ja iltana. Ja aamulla herätetessä ajatuksissa ensimmäisenä juoksu...

Kuulostaako tutulle? Kuulostaako pakkomielteelle? Harrastus, johon lähdit mukaan 3 vuotta sitten, yrittää viedä sinut kokonaan. Toivottavasti et anna periksi. Ja mikä lääkkeeksi. Irtiotto.

En jaksa enempää analysoida asiaa. Tuo on vaan oma tarina ja sen selvitin itselle viime yönä. Eilen illalla juoksemassa mukavan tutun porukan kanssa hallissa 5000m kisassa. Kisan jälkeen antaa ymmärtää kaikille, että ihan hyvin tää meni, vaikka ei mennyt. Sisällä on jo prosessi käynnissä. Näin ei voi jatkua. Pakkomielteinen suorittaminen on viemässä kaiken ilon tekemisestä. Stressi siitä, miten juoksu menee, syö kaiken terän ja ilon tekemisestä. Ilallla viestitin asiasta myös Ritun kanssa. Hänen näkemys sama. Nyt on jotain pielessä. Nyt täytyy tehdä jotain muuta, ettei tämä mene kokonaan "yli"...

Illalla puolenyön aikaan makasin saunassa ja tein päätöksen. Lopetan kaikenlaisen hehkutuksen ja puhumisen omista juoksuista. Lopetan juoksun jokapäiväisen ajattelemisen. Juoksua en lopeta, mutta muu härdelli sen ympäriltä saa minun osalta nyt loppua. Lähden lenkille itsekseen ja hakemaan takaisin sitä iloa, minkä juokseminen minulle antoi alussa.

Kaikille juoksukamuille tsemppiä omiin juoksuhin. Varmasti näemme tulevan kevään ja kesän aikana erilaisissa juoksutapahtumissa. Morjestetaan ja vaihdetaan kuulumisia...

Vuosi vaihtumassa

Niin on tämäkin vuosi kohta taputeltu ja parin päivän päästä siirrytään vuoden 2014 puolelle. Kuluneen vuoden alussa aloittelin kirjoittelun tänne blogiin liittyen omiin juoksuhommiin. Täytyy kyllä todeta, etten vielä silloin arvannut, miten tämä juoksuhomma koukuttaa päivä päivältä, viikko viikolta, kuukausi kuukaudelta enempi. Ja jos vuosi sitten kirjoittelua aloittaessa motivaatio oli kohillaan, niin nyt se vasta on :)

Aimmissa kirjoituksissa vedin yhteen kulunutta juoksukautta 2013, joten en ala kerrata niitä sen enempää. Loppu vuodesta treenit ovat jatkuneet ja katseet on suunnattu jo tuleviin kisoihin. Ja uudet tavoitteet on jo asetettu. Niiden julkistamisen aika on ensi vuonna. Nähtäväksi jää, missä vaiheessa ensi vuonna. Kuten jo edellä mainitsin, tätä vuotta ei ole enää kuin pari päivää jäljellä. Ehkäpä jo heti seuraavassa kirjoituksessa lyön tavoitteet tiskiin :) Tietääpä sitten, minkä eteen töitä tehdään.

Joulun aikaan oli treeneissä pikkusen rauhallisempaa, mutta heti joulun jälkeen jatkui työnteko. Ouluhalli on ollut Joulusta asti kiinni ja aukeaa vasta Uuden Vuoden jälkeen. Näin ollen viime viikonloppuna sitten juostiin ulkona kaikki lenkit. Hidasta ja rauhallista hölkkää kolmen päivän aikana yhteensä reilut 80km. Huomaa tästäkin setistä, että kunto ja jalkojen kestävyys on parantunut entisestään. Ei oikeestaan minkäänlaisia tuntemuksia kropassa tahi jaloissa viikonlopun hölkkäilyn jälkeen. Ja tämän vuoksi pikkusen kiinnosta lähtä juoksemaan vielä kerran tälle vuotta lappu rinnassa kympin kisaa Limingan Uudenvuodenjuoksuun. Jos tulee lähdettyä, niin ilman aikatavoitteita juostaan. Tavoitteena vaan tehdä viikon reipas/kova treeni tuolla. Heti torstaina 2.1. jatkuukin sitten hallijuoksut seuran yhteistreeneissä.

Alkuvuodesta tiedossa muitakin hallikisoja, mutta pääpaino on treeneissä kohti Roomaa. 23.3.2014 on startti Rooman maratonille. Eihän siihen ole enää kuin vajaan 12 viikkoa aikaa treenata. Eli Addun kampetta päälle ja menoksi kuvan mukaisesti :)

Hyvää loppu vuotta ja upeaa sekä onnellista alkavaa Uutta Vuotta 2014 kaikille!

Ratalla

Mä oon viime aikoina ollu tosi paljon ratalla. Arkena ja viikonloppukin. Nytkin meni koko viime viikonloppu ratalla. Lauantaina heti aamusta alko ratallaolo ja vielä sunnuntaina piti käydä vähän "loiventaa" oloa ratalla. Ja nyt maanantai aamusta ratahommat pyörii heti mielessä. Selvästi on tullut kestävyyttä  tähän ratallaoloon, kun pahempaa väsymystä tahi muita outoja oireita ei ole havaittavissa.

Toisaalta eihän tämä ihan uutta ole itselle. Onhan sitä tullut harrastettua tätä ratallaoloa aikoinaan enempikin. Rankkoja settejä ja viikonloppuja tuli vedettyä joskus aiemminkin, siis nuorempana miehenä. Arkena ja viikonloppuna oltiin silloinkin aina välillä ratalla. Se ero nykyiseen ratallaoloon oli, että aikoinaan saattoi joskus rataviikonlopun jälkeen väsyttää ja olla semmosia kummia outoja oireita. Monesti tuli pidettyä semmonen pitsapäivä ratahommien jälkeen. Nykyään pitsan sijaan nautin rahkaa sun muuta erilaista sapuskaa ratareissujen jälkeen.

Mutta miten tässä kävikään näin, että ratajuoksu on vienyt mennessään? Siis vastahan minä alkuvuodesta helmikuussa kirjoitin, että taitaa olla Ouluhallin rata epäsopiva minun treenipaikaksi. Lonkkavaivat ilmenivät juuri hallitreenien yhteydessä ja pahenivat niin, että juoksuhommiin tuli hetkeksi taukoa ihan kokonaan. Mutta nyt olen tehnyt treeniä lokakuun 18. päivästä lähtien vähintään kerran viikossa hallissa. Nyt takana jo 14 hallitreeniä tämän loppuvuoden osalta.

Monipuolisuus. Se on syy, miksi olen löytänyt hallitreenit omaan ohjelmaan. Tai eihän minulla ole tällä hetkellä mitään varsinaista ohjelmaa, minkä mukaan treenaan. Kokeile ja korjaa -periaatteella monesti mennään. Opiskelua ja uusien ominaisuuksien etsimistä. Sillä tiellä olen ajatellut edetä nyt. Hallissa voi tehdä saman treenin yhteydessä tosi monipuolisen treenin. Sitä en tiedä, meneekö nämä omat treenailut ihan kestävyysurheilun oppikirjojen mukaan ja miten ne kehittää. Aika sen tulee näyttämään. Tuleva kesä ja sitä seuraavat.

Kumpikin viime viikonlopun treeni tuli tehtyä ilman sen kummempaa suunitelmaa. Hyvälle tuntuivat ja samantapaisia settejä tehdään jatkossakin läpi talven.

Lauantain hallitreeni
- 20min alkuverkka
- koordiaatiota ja liikkuvuutta
- 5x400m/3min rennot vedot (1.30-1.20)
- kevyt lihaskuntotreeni salilla
- loppuverkkaa noin 15min

Treenin kokonaiskesto 1h 40min

Sunnuntain hallitreeni
- 30min alkuverkka
- lihaskuntotreeni salilla
- koordinaatiota ja liikkuvuutta
- rentoja 60m pyrähdyksiä juoksuradalla ja välit kävelyä
- loppuverkkaa

Treenin kokonaiskesto 1h 30min

Loppuun todettakoon, että kyllä mä aion juosta jatkossa myös ulkona, siis pääasiassa ulkona, vaikka siellä onki nyt pakkasta ja lunta:) Halli- ja ratatreenit ovat vaan mukavaa vaihtelua normi hölkkähommien väliin...

Veteraanien juoksuleiri

Oman seuran, Kuivasjärven Aura, puuhanainen Ritu laittoi tuossa syyskuun alkupuolella viestinä alustavaa kyselyä, olisiko porukoilla kiinnostusta osallitustua Auran järjestämälle juoksuleirille. Heti samantien ilmoitin oman osallistumisen ko. leirille. Ja kuluneen syksyn aikana tarkentui leirin ohjelma ja aikataulu. Sen verran oli itsellä innostusta leirille osallistumisen suhteen, että tuli pari kertaa vielä uudestaan varmistettua oma osallistuminen ko. leirille. Ritu kuittaskin viestissä lopullisen ohjelman varmistuttua, että osa porukoista on ilmoittautunut jo kolme kertaa, mikä osoittaa melkomoista innostusta. :)

Leiriviikonloppu alkoi lauantaina klo 12.00, kun kokoonnuttiin porukalla Sportello-kuntosalille Myllyojalla. Jätettiin tavarat saunaosaston tiloihin ja siiirryttiin porukalla ulos yhteislenkille. Tarkoitus oli juosta kevyt alkuverryttelylenkki 30min. Lähettiin juoksemaan ja seurakamu Matin kanssa mentiin siinä edellä. Siinä poristetessa ei huomattu yhtään, että takana tuleva porukka oli kääntynyt jostakin kohtaan eri suuntaan. Se siitä porukkalenkistä:) Juostiin 15min yhteen suuntaan ja käännyttiin takas. Ja niihä siinä kävi, että minuutilla meni pitkäksi meidän alkuverkkalenkki. Heti tuli sanomista:)

Nopea vaatteiden vaihto ja siirryttiin jumppasaliin tekemään liikkuvuus- ja juoksutekniikkaharjoittelua. Tunnin treeni ja osa todella haastavia ja vaikeita liikkeitä kuopaisukävelystä ja -juoksusta lähtien. Ja myös esim. nilkan esijännitys ennen ponnistusvaihetta oli asia, jota ei ollut yhtään mietittinyt aiemmin. Ajatuksena nuo kaikki liikkeet olivat sinällään ihan ymmärrettäviä. Käskytys aivoista lihaksiin oli vaan osan liikkeistä kohdalla vielä puutteellista. Todella kiinnostava tunti oli tämä setti.

Tämän jälkeen siirryttiin kuntosalin puolelle tekemään juoksijan kuntopiiriä. Osin tuttuja liikkeitä, mutta osa ihan uusiakin. 50min ajan kierrettiin laitteita ja tehtiin monipuolista lihaskuntotreeniä, joka tukee nimenomaan juoksua. Salitreenin päätyttyä kello olikin jo varttia vaille kolme. Oli oltu liikkeessä vajaat kolme tuntia jo. Aika pienelle välipalalle ja sen yhteydessä hierottiin vähän jalkoja. Omilla käsillä ja kaulimilla. Joo kutsussa luki, että mukaan piti ottaa kaulin. Ei leivottu pipareita eikä torttuja sillä. Omia pohkeita ja jalkoja muutenkin. Hyvää vinkkiä omatoimiseen hierontaan tuli.

Tämän jälkeen edessä tunnin vauhtikestävyystreeni. Osa leiriläisistä jäi tekemään sen salille juoksumatolla, soutulaitteella tai spinning-pyörällä. Tätä porukkaa jäi ohjamaan PT Sanna Männikkö (Ritun tyttö). Itse laitoin muun porukan kanssa juoksukamat päälle ja mentiin Myllyojan kuntoradalle tekemään tätä vauhtikestävyystreeniä. Verkattiin yhdessä salilta sinne kuntoradalle ja siellä ohjelmassa oli 6x 1min vetoja. Ekat vedot 2min palautuksella ja viimeset 3min palautuksella. Mukana tässä treenissä oli myös kovan luokan juoksijamies Antti Männikkö (Ritun vävy).Sovittiin että Ritu huutaa, milloin 1min tulee täyteen. Eka veto ja heti lähdettiin ihan liian kovaa. Matin peesissä yritin vetää, mutta piti päästää vedon lopussa Matti karkuun. Tässä vaiheessa Antti vielä vissiin verkkasi, kun pysyi selän takana. Kaikki vedot taisivat mennä pikkusen liian kovaa, joten neljännen jälkeen Ritu sanoi, että viides veto kaikki menee hitaammin. Kukaan ei saa mennä ohi hänestä. No Matti oli rohkee ja uhmas tätä, joten Ritu tuumas mulleki että menkää ohi:) No rauhallisempi oli se viides veto kuitenkin. Näin ollen viimeseen vetoon jäi vielä hyvin paukkuja. Viimenen veto meniki sitte pikkusen kilpajuoksun puolelle. Niihä sitä sanotaan, että pojat on poikia! Antti ja Matti meni edellä. Itse peesasin osan matkaa, mutta sen jälkeen tämä parivaljakko karkasi. Kovaa oli menty kyllä. Viimesen vedon keskivauhti 3.07 ja maksiminopeus 2.38. Vetojen jälkeen verkattiin salille takas. Suihkut ja vaatteiden vaihtoa.

Sitten olikin vuorossa todella vaikea osuus. Minkähän pitsan sitä tilaisi?:) Syönnin lomassa mukavaa jutustelua porukoiden kanssa ja kaikki sai vähän kertoa itsestään ja omista suunnitelmistaan. Monipuolinen kattaus eri lähtökohdilla ja tavoitteilla treenaavista henkilöistä. Olipa mukana myös tuore veteraanien MM-kisojen pronssimitalisti!

Jotta päivä ei olisi jäänyt kesken, niin siirryttiin vielä tunniksi kuntosalin jumppasaliin tekemään Sannan vetämää syvävenyttely- ja kehonhuoltoharjoitusta. Tällä tunnilla huomasi sen, että liikkuvuuden suhteen olisi paljon tekemistä. Se kun yrittää vääntää itseä pyydettyyn asentoon/venytykseen liikkeen jäädessä todella vajaaksi ja vieressä toinen nimeltämainitsematon (ei ollu matti) tekee liikkeen loppuun asti ja vielä sanoo, "ei tunnu missään". Tuo vetää aika nöyräksi:) Mutta todella hyvä tunti oli tämä setti. Täytyy vaan omatoimisesti jatkaa näiden liikkeiden tekemistä.

Ensimmäisen treenipäivän saldo noin 4,5 tuntia monipuolista treeniä.  Treenipäivä oli alkanut klo 12 ja päättyi klo 19.

Toinen treenipäivä käynnistyi tuulisissa merkeissä. Eino-myrsky oli saapunut yön aikana Suomeen ja vielä aamustakin tuuli oli aika voimakas. Mutta ei se estänyt sitä, että starttattiin yhdessä aamulenkille keskeltä kaupunkia Kulttuuritalo Valven tiloista klo 10 jälkeen. Kevyttä hölkkää, verryttelyä ja hieman myös tekniikka- ja koordinaatioliikkeitä. Noin 30min treeni tehtiin.

Klo 11-12 välillä monipuolinen kattaus lihaskunto-, liikkuvuus- ja juoksutekniikka harjoitteita Sannan vetämänä. Mm. Fustraliikkeitä kepillä ja lattialla maaten. Ja osin samanlaisia liikkeitä, mitä treenattiin jo lauantaina. Todella hyvää vinkkiä siitä, miten liikkeet tehdään oikein. Siis miten ne pitäsi tehdä oikein:) Toteutus jäi omalta osalta "muutamassa" liikeessä hieman vajaaksi.

Tämän jälkeen noin 30min venyttelyä ja 30min asiaa ravitsemuksesta/terveellisestä sellaisesta samaan aikaa terveellistä välipalaa nauttien:) Oli kyllä todella kattava kokonaisuus tämä kahden tunnin sessio.

Tämän jälkeen siirryttiin Ouluhallille tekemään hallitreeniä. Alkuverkkaa 15min, jonka jälkeen Auran valmentaja Anne Karvinen-Poutanen piti ryhmälle noin 1,5 tunnin nopeus/voima-treenin. Tuli tehtyä paljon liikkeitä, mitä ei tule yleensä treenattua. Osa sellaisia, mitä ei ole koskaan aiemmin tehnyt. Päkiähyppelyt, kuopaisuhyppely/-juoksu, juoksuloikat, vuoroloikat, saksijuoksu, tripling, Borzovit, kirppuliike (vai oliko se rampa sammakko-liike, kuten matti tuumasi) yms...Ei edes muista niitä kaikkia liikeitä nimeltä. Saati, että pitäsi nyt muistaa, miten ne tehdään. Loppuun kokeiltiin vähän omaa juoksua ja Anne antoi kommentteja. Hieman palautetta tuli tekniikan suhteen Annelta. Jotenkin tästä treenistä jäi sellainen kipinä päälle, että näitä liikkeitä teen jatkossakin hallissa tulevan talven aikana. Kun saadaan liikkuvuutta lisää ja hiottua samalla tekniikkaa paremmaksi, niin tuo kaikki tulee varmasti korkojen kera takasin tulevissa juoksuissa. Itsellähän on ollut tavoitteena keskittyä ensi kesänä myös ratajuoksuihin. Nämä harjoitteet tukevat sitä puolta todella hyvin. Annen treenin jälkeen vielä kevyttä verkkaa Ouluhallia ympäri.

Sunnuntaipäivän kokonaissaldo tähän mennessä noin 4,5 tuntia monipuolista treeniä.  

Leiri jatkui vielä sunnuntai-illalla tunnin uimahallitreeniin. Juoksua tukevia ja palauttavia treeniliikkeitä vedessä tehtynä. Itsellä tämä viimeinen osio jäi väliin, koska illaksi oli yksi pakollinen meno, mikä piti hoitaa pois. Treenipäivä oli alkanut klo 10 ja päättyi klo 16. Eli tulihan tuota tuli tehtyä ihan kiitettävä määrä monipuolista treeniä viikonlopun aikana., vaikka uimahallitreeni jäikin väliin. 

Tuntemukset leiriviikonlopun jälkeen sellaiset, että tuntuu kyllä. Kyllä nuo erilaiset harjoitteet käyden läpi koko kehon löysi paikkoja, jotka ovat olleet hieman vajaakäytöllä. Ja nyt kun niitä viikonloppuna aktivoitiin oikein kunnolla, niin nämä lihakset kyllä muistuttaa olemassa olostaan nyt:) 

Eli yhteenvetona, oli kyllä todella huippu mahtava leiriviikonloppu.Oli kyllä kiva olla hienon porukan mukana treenaamassa koko viikonloppu. Tuumattiinki siinä joidenkin kanssa, että ainut huono puoli tuossa viikonlopussa oli, ettei ehtinyt päikkäreitä ottaa:)  Näitä yhteisleirejä vaan lisää jatkossakin silläkin uhalla, että päikkärit jää väliin. Alustavasti juteltiin ja sovittiin, että jatketaan yhteistreenien merkeissä nyt tulevana talvena hallissa. Joka kerralla olisi alkuverkkaa, liikkuvutta ja koordinaatioita alkuun ennen varsinaista treeniä. Kuulostaa hienolle!

Ritulle (lukee kuitenkin tätä kirjoitusta), Sannalle, Antille ja kaikille leiriläisille iso kiitos hienosta viikonlopusta! Juoksun ja treenien merkeissä tavataan ihan varmasti jatkossa!

1500M

Eilen testailin eka kertaa 1500m matkaa hallisarjan avauskisassa. Koko päivän toimistolla ollessa mielessä pyöri vaan illan kisa. Siis mitenkähän se pitäsi juosta. Sillee taktisesti oikein. Mikähän olisi nappijuoksulla realistinen aika itselle? No tätä pohtiessa jotain kumman syyystä mieleen tuli vaan 5min. Siis että jos ois saumaa juosta tuo tonniviissataa viiteen minuuttiin. Mitähän se tarkoittaisi sitten tasaisella vauhdinjaolla.?

No kuten jo aiemmin tullut kirjoiteltua, tuolla Ouluhallissa ratakierroksen pituus on 304metriä.

Näin ollen 1500m matkalla se tarkoittaa, että juostaan ensin yksi vajaa kierros 284m ja sen jälkeen neljä täyttä kierrosta kukin 304m. Tämän jäkeen kaivoin esiin luotettavan Casion laskimen ja aloin laskea itselle kierrosaikoja tasaisen vauhdin mukaisesti tuohon 5.00 min tavoitteeseen. Tai en tiedä oliko se tavoite. Jotain piti kuitenkin ottaa lähtökohdaksi.

Näin ollen kirjasin itselle keltaiselle muistilapulle ylös kierrosajat ja väliajat. Ja painoin ne mieleeni. Tällä taktiikalla ilallla?

Hallilla alkuverkkaa juostessa juttua tuttujen kavereiden kanssa. Ja kun alkuverkat ja ilmoittautumiset oli hoidettu alettiin odotella lähtöä. Itsellä eilinen juoksu oli ensimmäinen M50 sarjassa, vaikka tuo ikälukema tulee virallisesti täyteen vasta keväällä. Tämä sarjanvaihtuminen tarkoitti tällä kertaa sitä, että jouduin juoksemaan toiseen erään ja se porukka, jonka vauhteihin oli ajatuksissa lähteä juoksemaan starttas eka erässä. Tiedossa oli, että siinä erässä olisi juossut monta samantasoista menijää itseni kanssa. Toisen erän juoksijoista ja heidän vauhdeista ei ollut itsellä mitään tietoa.

Ennen lähtöä juttelin tutun tilastotietäjän Raimon kanssa, mikä voisi olla aika mihin pääsen. Raimo on tuttu kaveri tuolta aiemmista kirjoituksista, jolloin aika tarkkaan osasi jo etukäteen ennustaa minun loppuaikoja. Raimo lupasi huudella minulle väliaikoja. Mielessä oli päivällä mietityt ajat.

Lähtölaukaus ja aivan hirvee spurtti ja kärkeen. Parinsadan metrin jälkeen jo fiilis, että nyt ei taida olla vauhti ihan mitä suunniteltiin. Eka kiekan (284m) jälkeen Raimo huutaa 52sekuntia. Piti olla 56,8 sekuntia. Eli melkee 5 sekuntia liian kova alku. Ja siinä vaiheessa tiesi jo että tämä oli tässä. Peli on pelattu. Mitään vetoapuja ei ollut koko matkan aikana, joten itse joutui koko ajan yksin pitämään sen vauhdin. Ja mitään tietoa ei ollut, missä kohti takana menevät juoksija olivat.

Toisen kiekan (304m) jälkeen Raimo huutaa 2.02. Piti olla 1.57,6. Toiseen kiekkaan meni 70sek . Huh huh kun ollut todella hidas kierros. Tavoite oli, että kierrosaika olisi ollut 60,8 sek.

Kolmas kierros (304m) ja Raimo ilmoittaa väliajaksi 3.08. Piti olla 2.58,4. Kolmanteen kiekkaan meni 66sek. Siis paremmin kuin toinen kierros, mutta silti 6sek hitaammin, mitä tavoiteaikatauluun oli merkitty.

Neljäs kierros (304m) ja väliaika 4.18. Piti olla 3.59,2. Neljänteen kiekkaan meni 70sek. Taas todella hidas kierros.

Viides ja viimeinen kierros (304m) ja maalissa loppuaika 5.19. Tavoiteajan mukaan olisi pitänyt olla 5.00. Viimeinen kierros vei aikaa 61sek eli lähes pääsi siihen vauhtiin, mikä oli kierrosaikatavoite. Siis loppuhan on kulkenut yllättävän hyvin, vaikka ei se sille tuntunut. Suuri notkahdus on tapahtunut tuossa kierroksilla 2-4. Niillä hävittiin tavoiteaikaan nähden 26 sekuntia.

Eli yhteenveto tästä ensimmäisestä 1500m startista on, että ensimmäisen 284m aikana vedettiin aivan liian kovaa. Hapot iski päälle. Vauhti tippui eikä yksin juostessa löytynyt enää vaihdetta pitämään hyvää vauhtia yllä. Se selittää nuo huonot välikierrokset 2-4. Viimeisellä kierroksella on löytynyt lisää vauhtia, kun tiedossa ollut, että kohta tämä kärsimys loppuu. Oli kyllä aika opettavainen juoksu myös. Siis sen suhteen, miten liian kovalla alulla pystyy pilaamaan koko juoksun. Se, että vaikka pystyikin pitämään omassa lähdössä kärkipaikan lähdöstä maaliin ei paljoa lohduttanut. Kyllä harmitus oli aika suuri, kun pitkin pituuttaan siinä radan vieressä juoksun jälkeen hetken makasin.

Mutta yön yli nukuttua tuokin harmitus mennyt jo ohi. Eka kerta on aina eka kerta. Ensi kerralla olen viisaampi, kun tälle matkalle starttaan. Ja varmasti starttaan. Semmonen jännä kipinä ja polte tullut näitä ratakisoja kohtaan. Näitä haluun juosta jatkossa paljonkin. Ja jatkoa näille on tiedossa tässä loppuvuoden aikana ainakin 3000m, 800m ja 400m matkoilla.