Maratoonari, muuten normaali status

Sepä se oli diagnoosi viime viikon ortopedikäynnin tiimoilla. Ja siis tuon lisäksi, kantaluun rasitusmurtuma.

Koko kevät on ollut todella vaikea. Ja maaliskuussa Rooman mukulakivillä juostu maraton rikkoi jalan lopullisesti. Siellä paikat kesti 30km ja loppu käveltiin maaliin. Ei pystynyt keskeyttämään, niinkuin silloin kirjoitin FB:n puolella. Olisiko pitänyt keskeyttää? Olisiko nyt juoksukunnossa jalat? Sitä välillä olen miettinyt, mutta turhaa spekulointia se on. Tosiasia on nyt, että juoksut on vähäksi aikaa juostu. Tauon pituus on täysi arvoitus. Ja sen pituuden ratkaisee se, milloin juoksu on kivutonta. Siitä haluan taas päästä nauttimaan. Siihen asti pyöräillään, kävellään metsässä, kuntoradoilla, kivetään mäkiä, vesijuostaan ja tehdään kaikkea muuta korvaavaa. Se juoksun aiheuttama tärähdys kantapäälle on nyt pannassa.

Ja pitkä tauko on ollut tässä kirjoittelussa tänne. Nyt jotenkin piti vaan kirjoittaa itselle ylös tämä ajatus, mitä mielessä olen viime viikot taas pyöritellyt. En tiedä auttaako se mitään, mutta silti...

Kesä tulossa, kisoja kalenteri pullollaan. Talvella katselin ei paikkoja, että tuonne ja tuonne vois lähteä. Ei tarvitse lähteä. Ja loppukesän vetskujen SM-ratakisat jää kans väliin...jos ei joku ihmeparantuminen tapahdu....sitä odotelessa taas tänään mummojen kanssa vesijuoksemaan:)