Kesä on tullut

Upea viikonloppu takana. Rentoutumista, ulkoilua ja aurinkoa. En käynyt vesijuoksemassa viikonloppuna kertaakaan, vaan keskityin nauttimaan liikkumisesta ulkona ja auringossa. Nämä lämpimät kelit hoitaa vanhoja luita. Ja tuon kantaluun murtuman luutumiseen auringosta saatavalla d-vitamiinilla on varmasti parantavaa vaikutusta. Näin sen ajattelen oman olemattoman "lääketieteellisen" koulutuksen perusteella :) Ja kyllä tuo aurinko virkistää myös mieltä. Keväällä kun on syntynyt, niin sitä aina herää eloon uudelleen pitkän pimeän talven jälkeen, kun aurinko alkaa lämmittää ja valon määrä lisääntyy.

Viikonlopun kruunasi upea patikointireissu Tervareitillä. Lähdin kulkemaan Tervareittiä ilman sen kummempaa suunnitelmaa. Tarkoitus oli ainostaan olla ulkona auringossa ja liikkeessä muutama tunti. Sunnuntain pitkä lenkki tällä kertaa tässä muodossa. Aloitus oli mukava, kun piti ylittää Sanginjoki sellasella käsikäyttöisellä lossilla köysistä vetämällä. Siitä alkoi sitten kulku itse reitillä. Mukavaa vaihtelelevaa maastoa ja kiva oli huomata, että kävely ei sattunut yhtään kantapäähän. Uskalsimpa jopa ottaa muutaman juoksuaskeleen (tunnustan) pehmeällä polulla tai niillä pitkospuilla, mitä tuolla myös riitti. Tarkkaa reittivalintaa en siis tehnyt, mutta Pilpajärven suntaan lähdin sitten menemään. Muutamia muitakin kulkijoita tuli reitillä vastaan. Tervehdittiin ja kehuttiin kilpaa hienoa keliä. Iloisella mielellä oli siis muutkin tuolla reitillä eilen patikoineet. 

Reilun tunnin jälkeen päätin lähteä tulemaan takaisin päin ja tuli kohta jossa viitta osoitti kahteen eri suuntaan takaisin Sankivaaraan. Katsoin, että tuosta mä tulin, joten mennäänpä takas tuota toista reittiä. Jonku kilsan ehdin kulkea tätä toista reittiä, kun tuli vastaan suo, mutta ei ollutkaan pitkospuita. Yritin katsella ympärille, menisikö siinä jossakin kauempaa pitkospuut. Ei näkyny. No ajattelin, että kait tästä pitää sitten vaan kävellä yli ja lähdin varovasti menemään. Plumps ja toisen kerran plumps. Nyt on lenkkarit sitte kunnolla märät :D Päätin kääntyä takas ja lähin kulkemaan samaa reittiä kohti niitä viittoja. Matkalla oli merkkitolppia, jotka kertoi minulle jotain, mitä en huomannut. Ja viitoille päästyä sain vahvistuksen asialle. Eli tuo toinen reitti, mitä olin lähtenyt kulkemaan, oli hiihtoreitti. Siinä oli semmonen hiihtäjän kuva :D Enhä mää sellasta huomannu, kun onnessaa päätin lähtä eri reittiä kattelee. Ja kun latua ei ollut eikä mulla suksia, edes vesisuksia, niin ei tuolta sitte voinu mennä :) No eipä tuo ketunlenkki tai tossujen kastuminen haitannu mitään. Tuoha oli vaan plussaa tälle retkeilylle. 

Kaiken kaikkiaan upea patikointiretki tuli tehtyä. Jalka ei ollut kipeä tuosta kävelystä illalla eikä myöskään tänään aamulla. Eiköhän tuo parempaan suuntaan mene, viikko viikolta. Melkein alkaa jo tuntua, että loppu kesästä voi ottaa jonku juoksuaskeleenki, ihan kunnolla. Nyt vaan pitää malttaa ja tehdä asioita mitä pystyy. Viime viikko olikin liikunnan suhteen todella monipuolinen ja liikuntamäärät/-tunnit paljon suuremmat, mitä silloin, kun vaan pääasiassa oon juossut. Tuntemukset, että oikeella tiellä ollaan. Nyt on hyvää aikaa parantaa ja ylläpitää kestävyyttä ja lihaskuntoa. Paikat ja paketti kuntoon tulevia juoksuja varten! Sen olen hyväksynyt mielessäni jo nyt, että varmasti tämä juoksutauko vaikuttaa jollakin tavoin ainakin nopeusominaisuuksiin, mutta niitä ehtii sitten treenata taas, kun sitä varten on paikat kunnossa.

Tässä muutamia kuvia eiliseltä patikkaretkeltä. Iloa ja nautintoa se antoi :)