Kuluneen viikon juoksuvalmistelut tähtäsi lauantaina juostavaan puolikkaan kisaan Ylivieskassa. Ajatuksissa oli lähtä tekemään oma viimeinen kova treeni ennen Berliinin kisaa ja samalla yrittää petrata hieman Kempeleen aikaa. Viikon aikana juoksin kaikki lenkit uusilla Adidas Adizero Adios Boost kengillä. Todella hienoa kyytiä antoivat joka kerta, mutta siltikin arvoin viimeiseen asti juoksenko niillä vai tutuilla Adizero Hagio kengillä tuon kisan. Ja valinta päätyi lopulta tuohon samaan tuttuun tossuun, jolla juoksin Kempeleessä oman ennätyksen. Joku taisi kysellä valintaperustetta ja tuossa se tuli sanottua. Tuttu, nopea ja aiemmin hyväksi todettu kenkä jalkaan kisaan. Boostien kisakorkkaus tulee sitten Berliinissä.
Lauantaina aamupäivästä siirtyminen Oulusta Ylivieskaan. Heti paikan päälle päästyä ja autosta ylös noustua törmäsin Sannaan ja Saaraan. Siinä kisafiiliskuulumisia vaihdettiin. Numerolapunhaku ja siinä törmäsin Seijaan, joka oli hakemassa omaa numerolappua. Pukukopeille kamppeiden vaihtoon. Hieman piti tarkempaan katsoo, että kumpaan koppiin menee ja Sanna ja Saara tais tuumata jotain, että "meinasikko naisten koppiin mennä pukemaan":) Merkinnät oli huonot, en minä muuten.
Verkkalenkille ja muutama avaava veto siinä urheilukentän vieressä olleella nurmikentällä. Hyvät tuntemukset. Tänään vois kulkea. Siinä tuli samalla juteltua naisten puolikkaan kakkosen Riikan kanssa juoksukuulumisia. Ennen lähtöä näin vielä Lottaa ja morjestettiin. Lähtöviivalla naisten puolikkaan voittajan Veeran kanssa morjestukset ja sitte ootettiin lähtölaukausta.
Eli tuosta vois luulla, että Auran mies oli lähteny Ylivieskaan naisiin, mutta kyllä siellä sitte kuitenki oltiin vaan sen juoksun takia. Mutta eihä se haittaa, jos siinä samalla tapaa mukavaa juoksuseuraa:)
Lähtö oli urheilukentältä noin 150metrin kohdalta ennen maaliviivaa. Paukusta kärkeen. Niin se meni tällä kertaa, niinkuin joskus aikoinaan yhdessä juoksukisassa josta kerroin aiemmassa kirjoituksessa omista ratajuoksuista. Vauhti oli just sitä, mitä piti ollakin ja ihmettelin kyllä, missä ne oikeet kovat juoksijat ovat. Ennakkoonilmoittautuneiden listalla oli ainakin yksi 1.13 menijä. Ei tainnu olla sitte juoksemassa. No mennään sitte käressä tuumasin ja annoin vauhdin viedä mennessään Auran juoksijaa, vaikka kuuluttaja kovasti yrittiki väittää, että Reisjärven Pilkkeen oma poika siellä käressä painaa. Kierrettiin kierros sitä juoksurataa, jonka jälkeen siirryttiin itse maratonreitille. Eka kilsa 3.50 vauhtia eli just sopiva tahti eikä liian kova aloitus. Rinnalle juoksi toinen kaveri ja kyseli heti, että onko 1.25 aika mielessä. Totesin, että semmoset olis suunnitelmat. Kärjessä juoksin koko ajan ja kaveri vierellä vaihtui aina välillä. Matkavauhti oli tasasen tappavaa neljän minsan vauhtia. Mitään tietoa ei ollut paljonko oli juoksijoita mukana siinä samassa vauhdissa. Reitti oli mun makuun turhan mutkitteleva. Aivan liian paljon tiukkoja 90 asteen käännöksiä, joihin vauhtia piti aina pikkusen tiputtaa ja sitten taas käännöksen jälkeen hakea oikea matkavauhti päälle. Käännöksistä oli toki se höyty, että kääntyessä pysty aina kurkkaa, että minkä verran on porukkaa kyydissä mukana. Ja joka käännöksellä huomas, että pikku hiljaa se seuraajien määrä väheni.
Sitten oli erikoinen kohta reitillä. Siinä oli kyltit 10km ja Puolimaraton vierekkäin. Kympin juoksijoiden piti jatkaa kylttien mukaan suoraan ja puolikkaan juoksijoiden kurvata oikeelle. Pikkusen ennen kurvia toimitsija alko huutaa "kympin juoksijat menkää suoraan" ja kun käännyin sinne puolikkaan reitillle, huusi vielä perään "ei sinne...kympin juoksijat tänne suoraan". Melkeen pysäytettiin vauhti ja siinä vaiheessa huomasin, että meitä on vaan 4 puolikkaan juoksijaa mukana ryhmässä. Tämä toimitsijan sekaannus johtui varmaan siitä, että kympin juoksijat lähti samaan aikaan kuin me puolikkkaan juoksijat eikä eri matkojen juoksijoita ollut mitenkään erotettavissa numerolappujen värityksen perusteella.
Tuon pikku sählingin jälkeen kiihdytys takas matkavauhtiin. Juottopaikan kohdalla nopea hörppy vettä ja loput kaadoin päälle. Takas vauhtiin ja pikkusen nostin vauhtia. Hetken päästä yksi juoksija puuskutti vierelle. Ja seuraavassa kurvissa huomasin, että nyt on muut juoksjat tippunu vauhdista. Jatkettiin tämän toisen juoksijan kanssa matkaa ja alkoi tosi ikävä peltoaukea osuus. Vastatuuli puski kunnolla vastaan. Tuli Kempeleen kisa mieleen ja ajattelin, että nyt ei anneta periksi. Muutama sana vaihdettiin tämän toisen juoksijan kanssa. Enempi hiihtomiehiä kuulemma oli ja kestävyyslajeja harrastanut pitempäänkin. Siinä suoralla autotiellä tuli rinnalle musta Volovo ja vänkärin ikkunasta poika huuteli "hyvä iskä!". Kaveri tuumas, että vaimo ja poika lähteny kannustaa. Naapurikylän miehiä tais olla. Vastatuuliosuuden päätyttyä käännyttiin ja lähtiin juoksemaan Kalajoen toista puolta takasinpäin kohti maalia. Tuuli kääntyi myötäiseksi varmaan tässä vaiheessa, mutta tällä kertaa siitä ei ollut apua. Noin 14km kohdalla huomasin, että nyt tulee vaikeeta kisan lopusta. Ukko alkoi hyytyä ja tämä matkaseuralainen alkoi pikkuhiljaa jättää mua. Maalissa meidän ero oli 27 sekuntia. Kaikkeni yritin, mutta vauhti ei vaan enää säilynyt siinä, mitä oli ollut. Jossakin vaiheessa alkoi kuulua puuskutusta ja askeleita takaa. Hyvävoimainen juoksija tuli rinnalle, meni ohi ja jätti heti. Alkoi saavuttaa myös mun edellä juossutta kaveria ja meni hänenkin ohi. Tää takaa tullut kaveri voitti koko puolikkaan kisan ja oli myös mun sarjan ykkönen. Palkintopallilla onnittelin häntä ja hän tuumas mulle, että tällä kertaa näin. Oli nähnyt mut juoksemassa Kempeleessä ja hävis siellä mulle 3 minuuttia. Nyt voitti minut yli kahdella minuutilla. Semmonen jännä pilke oli kaverilla siinä ykköspalilla. Voitinpa sut:) Mut niihä se pitää ollakkin. Kuuluisa päivän kunto oli vaan tällä kertaa tällänen.
Sitten yks omasta mielestä negatiivinen asia. Siinä meidän ryhmässä juoksi yks juoksija, jolla oli koko reitin varrella oma huoltojoukko mukana. Tää huoltoauto ajoi koko ajan aina kilsan pari eteenpäin ja huoltaja tuli työntelemään juomapulloa muiden juoksijoiden sekaan. Varsinkin alkumatkasta joku mainitsi siitä. Otti hirveen spurtin yhden "huoltopisteen" kohdalla. Sanoinki hälle, että meinasikko tehä irtiottoa, niin tuumas, että kiristi sen takia, että saavat ojennettua juomapulloa tälle yhelle juoksjalle. Ei oikee mun makuun tuo touhu. Ja niinhä siinä kävi, että tää kaveri oli myös saavuttanut mua lopussa. Huolto pelas ja lähellä maalia jäähallin kulmilla saavutti mua kunnolla. Huoltaja rääky siinä "mee ohi...loppukiri". Kiristin itsekin tahtia ja kun käännyttiin juoksuradalle ja maalisuoralle, niin tää kaveri meni ohi. Ajattelin, että pitäkää tunkkinne ja hölkkäsin loppusuoran maaliin. Kävin onnittelee ohi mennyttä kaveria, joka voitti tuon yleisen sarjan.
Olikoha se enne, kun se kuuluttaja kuulutti alkuun, että Reisjärven Pilkkeen mies painaa käressä. Tää kaveri oli Reisjärven Pilkkeen juoksjoita:)
Maalissa ensimmäinen fiilis pettymys. Mite mä tällee hyydyin. Ukko pehmeni ihan kokonaan. Kuhan ei nyt ois kuntokäyrä kääntyny alaspäin. Vielä ois yks tärkee, kauden tärkein koitos edessä. Juoksun tietoja katsoessa huomasin, että ei ole saanut sykkeitä ylös. Keskisyke 173 ja maksimi vain 180. Enempi pitäs saada itsestä irti.
Ja näin päästään tuohon otsikkoon. Peruskunto petti eilen. Se ei riitä vielä tällä hetkellä. Tuntemukset samat kuin aiemmin kesällä tiheän kisatahdin jälkeen. Nyt tuli juostua 3 viikon aikana kaksi puolikkaan kisaa ja yksi kympin kisa. Ei mun peruskunto riitä vielä tälläseen kisatahtiin. Se on pakko hyväksyä. Onneksi tähän "tautiin" on olemassa lääke. Eli kunhan Berliinin kisa on takana, niin sitte aletaan panostaa kunnolla peruskunnon kehittämiseen. Ensi kesänä en hyydy enää tuolla tavoin kuin eilen. Ensi kesänä jaksetaan maaliin asti...
Nyt aikaa 3 viikkoa Berliinin starttiin. Levon ja kevyen hölkkäilyn kautta lähtään hakemaan kisakuntoa kohdilleen. Revittelyt on nyt tehty....
sunnuntai 8. syyskuuta 2013
maanantai 26. elokuuta 2013
Älä syö sitä karkkia!
Kempeleen puolikkaan jälkeen työreissut vei pitkin Suomea Varsinais-Suomen ja Koilismaan suunnalla. Ajatuksissa oli, että kun juoksut jää vähiin, niin ehtii hyvin palautua tuosta puolikkaan kisasta. Ajatuksissa oli juosta seuraavana viikonloppuna 10km kisa OuluJuoksu-tapahtumassa. Toisaalta ei ole ihan optimaalista juoksuhomman kannalta tuo, kun istut auton ratissa pitkiä päiviä. Viikon aikana kilsoja mittariin tuli yli 2000, siis auton mittariin, ei Garminiin. Vetää kyllä paikkoja jumiin tuo istuminen. Sen vuoksi reissulla mukana myös juoksukamppeet, jotta pääsi edes vähän jaloittelemaan autolla ajelun lomassa. Harmittavan vähän ehti olla juoksukamppeet päällä tuon viikon aikana. Enempi taisi olla tämän vanhan ja kurttusen juoksijan lookki tollanen suht virallinen.
Loppuviikosta pääsi sitten palaamaan kunnolla takas leimikon laitaan eli juoksun pariin. Tuntemukset, että viikonloppuna vois kulkea juoksu tosi hyvin. Jotenkin todella luottavainen fiilis oman kunnon suhteen. Viikolla oli työreissulla tankattu evästä, kuten yhdessä kommentissa mainitsin juoksufoorumin puolella. Burgeria ja bisseä. Muistelen, että moni kertoi käyttävänsä samoja tuotteita. Voi olla, että muistan väärin. Ikää on ja muisti tekee välillä tepposia.
Lauantai-aamu ja edessä normit kisa-aamun valmistelut. Hyvissä ajoin paikalle samaan paikkaan, missä juostiin toukokuussa vähän pidempää matkaa.
Heti paikalle päästyä tuli tehtyä sama havainto kuin edellisenä viikonloppuna Kempeleen puolikkaalla. Meren rannalla kun ollaan, niin täällähä tuulee. Mutta tuuli ei ollut reitin kannalta, niin ratkaiseva kuin edellisenä viikonloppuna Kempeleessä. Toinen merkittävä seikka toukokuussa Oulussa juosseiden kannalta oli se pyörätien pätkä, kun tullaan tuon Edenin takaa kohti maalia. Se karkea sepeli on vaihtunut uuteen sileään asfalttiin. Hyvä sitä on jatkossa rypistää kunnon loppukiri.
Numerolapun haku, kamppeet päälle ja verkalle. Tuolta alueelta löytyy todella mukavia hiekkateitä, missä saa rauhassa juosta omaa verkkaa. Palatessa kohti kisapaikkaa vastaan juoksi tuttua juoksuporukkaa. Kiva oli morjestaa ja nähä sitä hienoa juoksuporukkaa tuolla. Ennen lähtöä tuli vaihdettua juttua muutaman tutun kanssa.
Sitten tuohon otsikkoon. Siinä lähtöä ootellessa tuli jututtaa meidän seuran puuhanainen Ritu. Kertoi kuulleensa, että oon syöny karkkia. Siis että syön monesti karkkia ennen kisaa. Salmiakkia ja lakua. Tunnustin heti kaiken! Mutta kerroin Ritulle, että ne kuuluu juoksijan ruokavalioon. Ritu tais olla eri mieltä. Sano vaan, että älä syö sitä karkkia!
Sitten seistiin jo lähtöviivalla ja starttipistoolin pamahdus ja porukka säntäs liikkeelle. Tuon ylläolevan kuvan jälkeen kaarrettiin pitkälle suoralle ja vauhtisokeus iski hetkeksi päälle.
Tasaista pitkää suoraa painettiin, alkuun himpun päälle 3min vauhtia. Ja mietin mitä ihmettä mä tässä kärkijoukossa teen. Kyllä nyt tuli aloitettua ihan liian kovaa, mutta minkäs voit. Kun ei osaa malttaa, niin ei osaa. No onneksi järki sanoi nopeesti, että höllää hyvä mies tuota vauhtia. Sähä tapat ittes tolla vauhilla. Noin puolen kilsan kohdalla reitin varrella oli kuvaamassa puuhanainen Ritu. Ja kun huomas mut, Ritu huusi "Kari, onko sulla karkkipussi mukana"!:) Hitto ku meinas alkaa naurattaa ja vierellä juosseet pari juoksijaa hymyili kans tolle heitolle.
Kilsan jälkeen kävi selväksi itselle, että tänään ei kulje. Vauhti oli sinällään ihan hyvää, mutta juoksu tuntui paljon raskaammalle kuin Kempeleessä. Piti vaan kääntää ajatukset siihen, että jaksaa sinnitellä muun porukan kyydissä. Vähän ennen 4km kohtaa Patosillan nousu oli paha. Siihen tuntui vauhti hiipuvan ihan kokonaan. Ja tässä vaiheessa karkasi muutama juoksija meidän ryhmästä. Sen 50-100 metriä saivat eroa. Mentiin Patosiltaa joen yli ja siinä, kun laskeuduttiin kohti Ainolan puistoa, oli tuttu kaveri reitin varrella kannustamassa. Raimoahan se siinä huuteli. Kohta tuli 5km kyltti. Ajettelin, että enää puolet jäljellä. Ei oo enää paljoo. Mennään tätä himpun alle 4min vauhtia. Kovempaa ei tänään kulje. Juoksun data kertoi itselle sen tiedon, että koneesta ei vaan saanut tuossa kisassa kaikkea irti. Kempelessä keskisyke oli 173 ja maksimisyke 186. Nyt tuossa kisassa keskisyke oli 174 ja maksimisyke vain 180. Eli pikkusen oli näköjään jarru päällä juostessa ja sen huomas. Varmaan moni on huomannut saman joskus autoa ajaessaan. Kun ne tehot siellä konepellin alla on samat mitä aiemminkin, mutta jos unohdat ottaa käsijarrun pois päältä, niin kyllähän se vähän etenemiseen vaikuttaa.
Viimeiset pari kilsaa sai kuitenkin jollakin tavoin pikkusen kiihdytettyä vauhtia. Loppuun asti vauhdit pysyi alle nelosen vauhtina. Lopussa saavutin edellä olevaa kaksikkoa, mutta ihan ei riittäny paukut loppuun asti, jotta ois rinnalle ja ohi päässyt.
Maalin lähestyessä tai jo hyvissä ajoin ennen sitä huomasin, että tavoitteena ollut 39min alitus jää tuleviin juoksuihin. Ei ollut tänään minun päivä. Maalissa pysäytin kellon ja aika näytti 39.19. Virallisissa tuloksissa tarkka aika 4 sekuntia huonompi. Siis tuohan oli uusi ennätys. Mutta miksi ei tuntunut sille maalissa. Eikä heti sen jälkeenkään. Pari päivää asiaa mutusteltuani tuo alkaa tuntua jo paremmalle. Uusia mahdollisuuksia tulee.
Illalla kävin juoksee palauttavan vajaan kympin lenkin. Ajatukset oli vielä päivän tapahtumissa. Mutta se näissä kympin kisoissa on hyvä puoli, että niistä palautuu tosi nopeesti. Maalissakin hetken puhaltelun jälkeen tunne oli niinkuin ei olis juossut olenkaan. Sama fiilis oli palauttavalla lenkillä. Kisaväsymystä ei tuntunut lainkaan.
Illalla puuhanainen Ritu laittoi sähköpostissa muutamia kuvia tuosta juoksusta. Viestin loppuun oli kirjoittanut. "Hienosti juoksit! Saat syödä Lauantai karkkipussin":)
Sunnuntaina palauttava hidas 16km lenkki. Hyvillä fiiliksillä sai juosta. Ja omia fiiliksiä kohotti vielä, kun illalla sai kuulla yhden tutun onnistumisesta omassa juoksussaan.:) Siitä saa virtaa myös omaan treeniin ja tulevaan viikkoon. Nyt pitää vielä muutama päivä kuulostella lähtäänkö ens viikonloppuna juoksee maastovitosta Virpiniemeen...
Loppuviikosta pääsi sitten palaamaan kunnolla takas leimikon laitaan eli juoksun pariin. Tuntemukset, että viikonloppuna vois kulkea juoksu tosi hyvin. Jotenkin todella luottavainen fiilis oman kunnon suhteen. Viikolla oli työreissulla tankattu evästä, kuten yhdessä kommentissa mainitsin juoksufoorumin puolella. Burgeria ja bisseä. Muistelen, että moni kertoi käyttävänsä samoja tuotteita. Voi olla, että muistan väärin. Ikää on ja muisti tekee välillä tepposia.
Lauantai-aamu ja edessä normit kisa-aamun valmistelut. Hyvissä ajoin paikalle samaan paikkaan, missä juostiin toukokuussa vähän pidempää matkaa.
Heti paikalle päästyä tuli tehtyä sama havainto kuin edellisenä viikonloppuna Kempeleen puolikkaalla. Meren rannalla kun ollaan, niin täällähä tuulee. Mutta tuuli ei ollut reitin kannalta, niin ratkaiseva kuin edellisenä viikonloppuna Kempeleessä. Toinen merkittävä seikka toukokuussa Oulussa juosseiden kannalta oli se pyörätien pätkä, kun tullaan tuon Edenin takaa kohti maalia. Se karkea sepeli on vaihtunut uuteen sileään asfalttiin. Hyvä sitä on jatkossa rypistää kunnon loppukiri.
Numerolapun haku, kamppeet päälle ja verkalle. Tuolta alueelta löytyy todella mukavia hiekkateitä, missä saa rauhassa juosta omaa verkkaa. Palatessa kohti kisapaikkaa vastaan juoksi tuttua juoksuporukkaa. Kiva oli morjestaa ja nähä sitä hienoa juoksuporukkaa tuolla. Ennen lähtöä tuli vaihdettua juttua muutaman tutun kanssa.
Sitten tuohon otsikkoon. Siinä lähtöä ootellessa tuli jututtaa meidän seuran puuhanainen Ritu. Kertoi kuulleensa, että oon syöny karkkia. Siis että syön monesti karkkia ennen kisaa. Salmiakkia ja lakua. Tunnustin heti kaiken! Mutta kerroin Ritulle, että ne kuuluu juoksijan ruokavalioon. Ritu tais olla eri mieltä. Sano vaan, että älä syö sitä karkkia!
Sitten seistiin jo lähtöviivalla ja starttipistoolin pamahdus ja porukka säntäs liikkeelle. Tuon ylläolevan kuvan jälkeen kaarrettiin pitkälle suoralle ja vauhtisokeus iski hetkeksi päälle.
Tasaista pitkää suoraa painettiin, alkuun himpun päälle 3min vauhtia. Ja mietin mitä ihmettä mä tässä kärkijoukossa teen. Kyllä nyt tuli aloitettua ihan liian kovaa, mutta minkäs voit. Kun ei osaa malttaa, niin ei osaa. No onneksi järki sanoi nopeesti, että höllää hyvä mies tuota vauhtia. Sähä tapat ittes tolla vauhilla. Noin puolen kilsan kohdalla reitin varrella oli kuvaamassa puuhanainen Ritu. Ja kun huomas mut, Ritu huusi "Kari, onko sulla karkkipussi mukana"!:) Hitto ku meinas alkaa naurattaa ja vierellä juosseet pari juoksijaa hymyili kans tolle heitolle.
Kilsan jälkeen kävi selväksi itselle, että tänään ei kulje. Vauhti oli sinällään ihan hyvää, mutta juoksu tuntui paljon raskaammalle kuin Kempeleessä. Piti vaan kääntää ajatukset siihen, että jaksaa sinnitellä muun porukan kyydissä. Vähän ennen 4km kohtaa Patosillan nousu oli paha. Siihen tuntui vauhti hiipuvan ihan kokonaan. Ja tässä vaiheessa karkasi muutama juoksija meidän ryhmästä. Sen 50-100 metriä saivat eroa. Mentiin Patosiltaa joen yli ja siinä, kun laskeuduttiin kohti Ainolan puistoa, oli tuttu kaveri reitin varrella kannustamassa. Raimoahan se siinä huuteli. Kohta tuli 5km kyltti. Ajettelin, että enää puolet jäljellä. Ei oo enää paljoo. Mennään tätä himpun alle 4min vauhtia. Kovempaa ei tänään kulje. Juoksun data kertoi itselle sen tiedon, että koneesta ei vaan saanut tuossa kisassa kaikkea irti. Kempelessä keskisyke oli 173 ja maksimisyke 186. Nyt tuossa kisassa keskisyke oli 174 ja maksimisyke vain 180. Eli pikkusen oli näköjään jarru päällä juostessa ja sen huomas. Varmaan moni on huomannut saman joskus autoa ajaessaan. Kun ne tehot siellä konepellin alla on samat mitä aiemminkin, mutta jos unohdat ottaa käsijarrun pois päältä, niin kyllähän se vähän etenemiseen vaikuttaa.
Viimeiset pari kilsaa sai kuitenkin jollakin tavoin pikkusen kiihdytettyä vauhtia. Loppuun asti vauhdit pysyi alle nelosen vauhtina. Lopussa saavutin edellä olevaa kaksikkoa, mutta ihan ei riittäny paukut loppuun asti, jotta ois rinnalle ja ohi päässyt.
Maalin lähestyessä tai jo hyvissä ajoin ennen sitä huomasin, että tavoitteena ollut 39min alitus jää tuleviin juoksuihin. Ei ollut tänään minun päivä. Maalissa pysäytin kellon ja aika näytti 39.19. Virallisissa tuloksissa tarkka aika 4 sekuntia huonompi. Siis tuohan oli uusi ennätys. Mutta miksi ei tuntunut sille maalissa. Eikä heti sen jälkeenkään. Pari päivää asiaa mutusteltuani tuo alkaa tuntua jo paremmalle. Uusia mahdollisuuksia tulee.
Illalla kävin juoksee palauttavan vajaan kympin lenkin. Ajatukset oli vielä päivän tapahtumissa. Mutta se näissä kympin kisoissa on hyvä puoli, että niistä palautuu tosi nopeesti. Maalissakin hetken puhaltelun jälkeen tunne oli niinkuin ei olis juossut olenkaan. Sama fiilis oli palauttavalla lenkillä. Kisaväsymystä ei tuntunut lainkaan.
Illalla puuhanainen Ritu laittoi sähköpostissa muutamia kuvia tuosta juoksusta. Viestin loppuun oli kirjoittanut. "Hienosti juoksit! Saat syödä Lauantai karkkipussin":)
Sunnuntaina palauttava hidas 16km lenkki. Hyvillä fiiliksillä sai juosta. Ja omia fiiliksiä kohotti vielä, kun illalla sai kuulla yhden tutun onnistumisesta omassa juoksussaan.:) Siitä saa virtaa myös omaan treeniin ja tulevaan viikkoon. Nyt pitää vielä muutama päivä kuulostella lähtäänkö ens viikonloppuna juoksee maastovitosta Virpiniemeen...
sunnuntai 18. elokuuta 2013
Kempele-Z-maraton
Koko kuluneen viikon mielessä pyöri vain yksi asia. Lauantaina edessä vuoden ensimmäinen 1/2-maraton. Matka jolla aloittelin omaa "juoksu-uraa" vuonna 2011. Viikko tuli otettua todella kyvyesti treenien suhteen. Tiistaina tein muutaman tonnin vedon tarkoituksena valmistaa lauantain kisaan. Eipä ole kertaakaan kulkeneet vedot näin hyvin. Luottoa antoi lauantain kisaa varten. Tiesin olevani kunnossa. Siinä kunnossa, että pääsen puolikkaalla keväällä asettamaani tavoitteeseen. Eli alle 1.30 aikaa oli tarkoitus lähteä hakemaan. Torstaina kävin etätoimistopäivänä Oulaisten yleisurheilukentällä verkkaa ja käppäilee. Aloin henkisesti valmistautua kisaan. Ilallla kertailin mielessäni juoksemiani puolikkaan kisoja. Juostuna oli tähän asti 5 puolikkaan kisaa, joissa jokaisessa oli tullut uusi ennätys. Varsinkin yksi kisa syyskuulta 2011 oli jäänyt vahvasti mieleeni. Ei niinkään uuden ennätyksen takia, vaan sen takia mitä sen kisan alla oli tapahtumia. Tapahtumia jotka pysäytti miettimään elämää. Sitä miten arvaamaton ja korvaamaton se on.
Sääennusteet lupaili koko viikon lauantaille vesisadekeliä. Se ei tuntunut pahalle, kunhan ei mitään kaatosadetta tulisi. Päivä päivältä ennuste eli ja kun oltiin lauantai aamussa, niin herättiin auringonpaisteeseen. Ei tietoakaan sateesta. Mutta sitten tuli tehtyä yksi huomio, mikä tulisi vaikuttamaan juoksuun. Tuulee. Ei siitä puhuttu ennusteissa viikolla mitään. Normaali aamuvalmistautumisten jälkeen lähdin kympin jälkeen kotoa ajelee kisapaikalle. Ja silloin kävi selväksi, että kisan viimeinen kolmannes noin 13-14km kohdalta eteenpäin tulee olemaan raskas. Kovaa vastatuulta tiedossa ja se tuntui yltyvän koko ajan.
Kisakanslia Zeppelinin keskustorilla. Hulinaa ja vilinää. Ihmisiä todella paljon liikkeellä. Ja kuten kisan jälkeen selvisi. Ennätysmäärä juoksijoita oli paikalla. Yli 700 osanottajaa ja edelliseen vuoteen todella suuri lisäys. Asiat hoituivat tästä huolimatta todella hienosti. Numerolapun noutamisen jälkeen lähellä olevaan Zimmariin kamppeiden vaihtoon. Paikkalla taas kerran tuttuja naamoja ja keskustelu tulevan kisan osalta kävi vilkkaana. Siinä pukuhuoneeseen kävellessä pääsin jututtaa ja kättelee hienoa juoksijaa. 74v Paavo Takalahti, Kempeleen omia poikia, juoksi kisassa 100:n koko maratonin. Paavosta oli kisaviikolla juttua paikallisessa sanomalehdessä. Paavo kertoi aloittaneessa juoksemisen ollesssaan 46-vuotias. Itse aloitin, kun olin 47-vuotias. Paavo antoi vinkkejä juoksusta nauttimiseen ja antoipa hyviä vinkkejä myös Berliinin reitin suhteen, jossa kertoi juosseensa. Toivotettiin hyvät juoksut puolin ja toisin.
Kamppeiden vaihdon jälkeen vetäydyin omaan rauhaan pikkusen etäämmälle lähtöpaikasta ottaa verkkaa. Kiertelin semmosta rinkiä ympäri, missä oli sopivasti varjopaikkaa. Siinä juostessa huomasin, että yksi toinenkin juoksija oli huomannut saman verkkapaikan. Kiersi vaan just toisin päin kuin minä sitä rinkiä ympäri. Muutama avaava veto sellasella vajoisella suoralla. Kroppa tuntui olevan hereillä vedoissa. Fiilis alkoi nousta. Ennen lähtöä jututin vielä muutamaa juoksututtua ja sitten alettiin siirtyä lähtöpaikalle. Lähdössä olikin ruuhkaa. Ennätysmäärä puolikkaan juoksijoita paikalla. Hain hyvän lähtöpaikan siitä aika keulasta, jotta pääsen hyvää vauhtia liikkeelle alusta asti..
Lähtölaukaus ja ensimmäiset askeleet. Ruuhka oli melkoinen. Meinasin kompastua ruuhkassa ja päätin ottaa varovasti. Huomasin edellä tuttuja selkiä, joiden kanssa on tullut monissa kisoissa juostua. En kuitenkaan ryhtynyt hötkyilemään, vaan ajattelin, että otetaan eka kilsa rauhallisemmin, kuin oli alunperin ajatus. Niin vältetään haverit ja muutenkin saadaan heräteltyä kone rauhassa käyntiin. Eka kilsa 3.51. Hyvin kulkee. Ajatus oli, että ekan kilsan ois voinu juosta vieläkin kovempaa, mutta parempi näin. Paukkuja jäi säästöön. 2km jälkeen juoksu lähti kulkemaan todella hyvin. Eka huoltopisteen kohdalla moikailin huoltoporukkaan kuuluvan Arton kanssa, johon törmäsin jo ennen kisaa Zeppeliinissä. Sopiva muutaman kaverin seura ja siinä painettiin tasaisia noin 3.55-3.58 kilsoja. Oi että juoksu oli helppoa ja nautintoa. Tätä vois jatkaa. Kympin epävirallinen väliaika 39.25. Sehä oli paremmin kuin mun Kympin juoksu heinäkuussa Limingassa. Kilsat 11-13 mentiin noin 4min vauhtia. Tässä vaiheessa meidän ryhmästä oli kiihdyttänyt karkuun pari juoksijaa jotka menivät noin 100m edellä. Juoksin itse kahdestaan toisen juoksijan kanssa. Noin 13km jälkeen käännyttiin kohti Kempelettä päin. Ja alkoi kisan vaikein ja haastavin pätkä. Minkä tiesin jo ennen kisaa tulevan olemaan raskasta. Oli pakko tiputtaa pikkusen vauhteja. Yksinkertaisesti ei riittänyt kantti ja voimat painaa tuohon vastatuuleen. Mun kanssa samaa matkaa juossut kaveri alkoi pikku hiljaa jättää mua metri metriltä. Oli tiedossa, että nyt otetaan kunnolla äijästä mittaa. Ei ole tiedossa apuja muista juoksijoista. Pikku hiljaa vauhdit alkoi tippua. Ei enää pystynyt pitämään nelosen vauhtia. Kilsat 14-19 olivat minun kisan hitaimmat. Monesti kokeiltiin nitkahtaako selkäranka, kun tuli sellanen puhuri välillä vastaan, että tuntui että vauhti pysähtyy kuin seinään. Ajatus kävi, että kohta takaa pyyhkii porukkaa ohi, kun tällee alan hyytyä. Mutta kilometri kilometriltä homma eteni kuitenkin. Ja jossakin 17km kohdalla ohitin Takalahden Paavon, joka juoksi omaa ensimmäsitä kiekkaan. Ei siinä Paavon kohdalla kehdannut kontata, joten kunnon juoksua painoin ohi. Pikkusen ennen viimestä huoltopistettä tienylityspaikalla kuulin tutun kaverin Juhan kannustushuudon. Sekin antoi voimaa. Nyt ei prkl anneta periksi. Kilsat 20-21 sain taas nostettua vauhtia ja viimeisessä alikulkutunnelissa katsoin kelloa. Alle 1.27 aikaan on saumaa. Passataan tuo ylämäki ja sitten kunnon loppukiri. Ois vissiin pitänyt aloittaa se kiri jo siihen ylämäkeen, kun aika painui 2sek päälle 1.27. Mutta maaliin juoksi onnellinen mies. Kuulutus kertoi, että olin oman sarjan M45 toinen. Ja oma tavoite täyttyi täydellisesti ajan suhteen. Mutta. Kyllä heti kävi mielessä. Mitä jos tuota tuulta ei ois ollut. Saakelin hienoa oli meno siihen asti, kun se vastatuuli osuus alkoi. Oisko mitenkä paljon voinut puristaa aikaa paremmaksi. Sitä on tullut pohdittua. Ja nyt tänään sunnuntaina heräsi ajatus. Jos keliolosuhteet ovat kohdillaan. Lähden kokeilemaan puolikasta vielä toisen kerran ennen Berliinin juoksua.
Kisan jälkeen pääsi onnittelee halauksen kera yhtä hienoa juoksijaa ja vaihtaa juttua hänen kanssa. Ja siitä matka jatkui suihkun ja saunan kautta palkintojenjakoon. Hieno päivä juoksijalle taas kerran. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin....
Sääennusteet lupaili koko viikon lauantaille vesisadekeliä. Se ei tuntunut pahalle, kunhan ei mitään kaatosadetta tulisi. Päivä päivältä ennuste eli ja kun oltiin lauantai aamussa, niin herättiin auringonpaisteeseen. Ei tietoakaan sateesta. Mutta sitten tuli tehtyä yksi huomio, mikä tulisi vaikuttamaan juoksuun. Tuulee. Ei siitä puhuttu ennusteissa viikolla mitään. Normaali aamuvalmistautumisten jälkeen lähdin kympin jälkeen kotoa ajelee kisapaikalle. Ja silloin kävi selväksi, että kisan viimeinen kolmannes noin 13-14km kohdalta eteenpäin tulee olemaan raskas. Kovaa vastatuulta tiedossa ja se tuntui yltyvän koko ajan.
Kisakanslia Zeppelinin keskustorilla. Hulinaa ja vilinää. Ihmisiä todella paljon liikkeellä. Ja kuten kisan jälkeen selvisi. Ennätysmäärä juoksijoita oli paikalla. Yli 700 osanottajaa ja edelliseen vuoteen todella suuri lisäys. Asiat hoituivat tästä huolimatta todella hienosti. Numerolapun noutamisen jälkeen lähellä olevaan Zimmariin kamppeiden vaihtoon. Paikkalla taas kerran tuttuja naamoja ja keskustelu tulevan kisan osalta kävi vilkkaana. Siinä pukuhuoneeseen kävellessä pääsin jututtaa ja kättelee hienoa juoksijaa. 74v Paavo Takalahti, Kempeleen omia poikia, juoksi kisassa 100:n koko maratonin. Paavosta oli kisaviikolla juttua paikallisessa sanomalehdessä. Paavo kertoi aloittaneessa juoksemisen ollesssaan 46-vuotias. Itse aloitin, kun olin 47-vuotias. Paavo antoi vinkkejä juoksusta nauttimiseen ja antoipa hyviä vinkkejä myös Berliinin reitin suhteen, jossa kertoi juosseensa. Toivotettiin hyvät juoksut puolin ja toisin.
Kamppeiden vaihdon jälkeen vetäydyin omaan rauhaan pikkusen etäämmälle lähtöpaikasta ottaa verkkaa. Kiertelin semmosta rinkiä ympäri, missä oli sopivasti varjopaikkaa. Siinä juostessa huomasin, että yksi toinenkin juoksija oli huomannut saman verkkapaikan. Kiersi vaan just toisin päin kuin minä sitä rinkiä ympäri. Muutama avaava veto sellasella vajoisella suoralla. Kroppa tuntui olevan hereillä vedoissa. Fiilis alkoi nousta. Ennen lähtöä jututin vielä muutamaa juoksututtua ja sitten alettiin siirtyä lähtöpaikalle. Lähdössä olikin ruuhkaa. Ennätysmäärä puolikkaan juoksijoita paikalla. Hain hyvän lähtöpaikan siitä aika keulasta, jotta pääsen hyvää vauhtia liikkeelle alusta asti..
Lähtölaukaus ja ensimmäiset askeleet. Ruuhka oli melkoinen. Meinasin kompastua ruuhkassa ja päätin ottaa varovasti. Huomasin edellä tuttuja selkiä, joiden kanssa on tullut monissa kisoissa juostua. En kuitenkaan ryhtynyt hötkyilemään, vaan ajattelin, että otetaan eka kilsa rauhallisemmin, kuin oli alunperin ajatus. Niin vältetään haverit ja muutenkin saadaan heräteltyä kone rauhassa käyntiin. Eka kilsa 3.51. Hyvin kulkee. Ajatus oli, että ekan kilsan ois voinu juosta vieläkin kovempaa, mutta parempi näin. Paukkuja jäi säästöön. 2km jälkeen juoksu lähti kulkemaan todella hyvin. Eka huoltopisteen kohdalla moikailin huoltoporukkaan kuuluvan Arton kanssa, johon törmäsin jo ennen kisaa Zeppeliinissä. Sopiva muutaman kaverin seura ja siinä painettiin tasaisia noin 3.55-3.58 kilsoja. Oi että juoksu oli helppoa ja nautintoa. Tätä vois jatkaa. Kympin epävirallinen väliaika 39.25. Sehä oli paremmin kuin mun Kympin juoksu heinäkuussa Limingassa. Kilsat 11-13 mentiin noin 4min vauhtia. Tässä vaiheessa meidän ryhmästä oli kiihdyttänyt karkuun pari juoksijaa jotka menivät noin 100m edellä. Juoksin itse kahdestaan toisen juoksijan kanssa. Noin 13km jälkeen käännyttiin kohti Kempelettä päin. Ja alkoi kisan vaikein ja haastavin pätkä. Minkä tiesin jo ennen kisaa tulevan olemaan raskasta. Oli pakko tiputtaa pikkusen vauhteja. Yksinkertaisesti ei riittänyt kantti ja voimat painaa tuohon vastatuuleen. Mun kanssa samaa matkaa juossut kaveri alkoi pikku hiljaa jättää mua metri metriltä. Oli tiedossa, että nyt otetaan kunnolla äijästä mittaa. Ei ole tiedossa apuja muista juoksijoista. Pikku hiljaa vauhdit alkoi tippua. Ei enää pystynyt pitämään nelosen vauhtia. Kilsat 14-19 olivat minun kisan hitaimmat. Monesti kokeiltiin nitkahtaako selkäranka, kun tuli sellanen puhuri välillä vastaan, että tuntui että vauhti pysähtyy kuin seinään. Ajatus kävi, että kohta takaa pyyhkii porukkaa ohi, kun tällee alan hyytyä. Mutta kilometri kilometriltä homma eteni kuitenkin. Ja jossakin 17km kohdalla ohitin Takalahden Paavon, joka juoksi omaa ensimmäsitä kiekkaan. Ei siinä Paavon kohdalla kehdannut kontata, joten kunnon juoksua painoin ohi. Pikkusen ennen viimestä huoltopistettä tienylityspaikalla kuulin tutun kaverin Juhan kannustushuudon. Sekin antoi voimaa. Nyt ei prkl anneta periksi. Kilsat 20-21 sain taas nostettua vauhtia ja viimeisessä alikulkutunnelissa katsoin kelloa. Alle 1.27 aikaan on saumaa. Passataan tuo ylämäki ja sitten kunnon loppukiri. Ois vissiin pitänyt aloittaa se kiri jo siihen ylämäkeen, kun aika painui 2sek päälle 1.27. Mutta maaliin juoksi onnellinen mies. Kuulutus kertoi, että olin oman sarjan M45 toinen. Ja oma tavoite täyttyi täydellisesti ajan suhteen. Mutta. Kyllä heti kävi mielessä. Mitä jos tuota tuulta ei ois ollut. Saakelin hienoa oli meno siihen asti, kun se vastatuuli osuus alkoi. Oisko mitenkä paljon voinut puristaa aikaa paremmaksi. Sitä on tullut pohdittua. Ja nyt tänään sunnuntaina heräsi ajatus. Jos keliolosuhteet ovat kohdillaan. Lähden kokeilemaan puolikasta vielä toisen kerran ennen Berliinin juoksua.
Kisan jälkeen pääsi onnittelee halauksen kera yhtä hienoa juoksijaa ja vaihtaa juttua hänen kanssa. Ja siitä matka jatkui suihkun ja saunan kautta palkintojenjakoon. Hieno päivä juoksijalle taas kerran. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin....
torstai 8. elokuuta 2013
Mettäperän lenkki
Hitsi kun mä tykkään näistä pienistä kyläkisoista. Näissä tapaa aina tuttuja naamoja ja törmää myös mukaviin uusiin tuttavuuksiin. Kovia vanhoja patuja juoksemassa ja juttu lentää, että onko se ja se käyny lenkillä tai tulossa juoksemaan. Semmosta aitoa alkukantaista juoksufiilistä oli eilenkin illalla Muhoksen suunnalla, kun matkasin työpäivän jälkeen sinne juoksemaan. Tiedossa lyhyt 6,8 km rykäisy Mettäperän lenkillä. Kisapaikkana toimi Hyrkin koulu Muhoksen Jokirinteellä. Täähä on mulle hyvinkin tuttua seutua nuoren miehen ajoilta. Mullaha oli silloin hellu tuolla ja siellä tuli itselläkin asuttua välillä siihen aikaan. Ei näkyny entistä hellua kyllä nyt juoksemassa ;) Ilmoittautuminen ja numerolaput siitä koulun aulasta ja sen jälkeen pukukoppiin kamppeiden vaihtoon. Ja voin kertoa, että oli tosi vahvasti linementin ja käärmesalvan tuoksua ilmassa, kun koppiin käveli. Veet valu silmistä, kun meni taas hetki tottua siihen ilmaan. Tuli mieleen omat jalkapallon peluun ajat. Silloin tätä tuoksua haisteltiin välillä päivittäin. Ilman puolesta ei toki olisi eilenkään tarvinnut mitään linimettejä sun muuta minun mielestä käyttää, mutta ymmärrettävää on, että moni vanhempi hieno juoksija on vaan tottunut siihen, että linimentit on kehissä aina kisoissa. Ja se heille suotakoon. Se vaan mielestäni nostattaa tälläsen pikkusen kyläkisan fiilistä.
Kamppeiden vaihdon jälkeen kävin ottaa verkkaa läheisellä pururadalla. Siinä rauhallisesti hölkätessä kuuntelin, kun takaa alkoi kuulua puhetta, mikä läheni. Ja kohta minut ohittikin siinä verkkalenkillä kaksi juoksijaa, jotka olivat omalla verkkalenkillään. Naisten sarjan huippu Elina Lindgren ja M55 sarjan huippu Jukka Kauppila siinä minut ohitti. No luonnollista oli, että juoksivat ohi jo verkkalenkillä, kun myös itse kisassa juoksijat pikkusen päälle 2min kovemman ajan kuin minä. Lopputuloksista kun katsoin, niin näytti olleen Elinalla ja Jukalla sekunnilleen sama aika. Sopivat varmaan siinä verkkalenkillä tuon kuvion :) Itse otin verkkalenkin loppuun muutaman terävän lyhyen kiihdytyksen ja sitten oottelemaan lähtöä.
Ennen kuin mennään itse kisaan täytyy mainita, että näin tuolla Oulun rotuaarilla tiistaina yhtä vanhempaa miestä (Raimo...sukunimeä en muista), jonka olen monessa juoksutapahtumassa tavannut. Juteltiin, miten juoksut on menneet ja kun hän kuuli,että olin menossa juoksemaan Mettäperrän lenkille, niin sanoi että saako arvata mun loppuajan. Minä pikkusen naureskelin sille, mutta totesin että pistähän arvausta tulemaan. Hetken aikaa tuumattuuan Raimo sanoi, että mun loppuaika tulee olemaan 26min42sek. Ei ollut mitään käsitystä, mistä hän tuon ajan päässä laski.
Ennen lähtöä näin Raimoa ja kysyin, että paljonko se aika olikaan. 26min 42sek, se se tulee olemaan, Raimo totes.
Lähtölaukaus. Eka kilsa lähti pikkusen turhan kovaa taas (3.36), mutta se vauhdin hurma vie vaan mennessään. Yksi juoksija karkasi heti kaikilta muilta ja sen jälkeen tuli seuraava ryhmä, jossa 4 muuta juoksijaa. Sitten olikin isompi rypäs juoksijoita ja tässä ryhmässä menin itse. Eka kilsa oli sora-/hiekkatietä ja sen jälkeen siirryttiin juoksemaan noin kilsan ajaksi asfaltille Muhokselle päin menevän maantien varteen. Reilun kahden kilsan jälkeen käännyttiin maantieltä takas sora-/hiekkatielle. Tästä eteenpäin pitkää loivaa nousua ja välillä lyhäsiä alamäkiä. Rypäs jossa juoksin eli koko ajan ja juoksija kärjessä vaihtui vähän väliä. Jossakin vaiheessa siitä ryppäästä erkani pari juoksijaa ja muu ryhmä jatkoi yhdessä matkaa. Vauhdit pysyi koko ajan alle nelosen vauhdeissa. Oltiin tekemässä itse kukanen hyvää kovaa treeniä. Niin minä tuon kisan ajattelin. Kyllä se on vaan niin, että kun mukana juoksee muitakin samantasoisia juoksijoita ja vaikka vähän kovempiakin, niin itsestä saa vaan paljon enempi irti kuin koskaan missäään omissa treeneissä. Näin jatkettiin matkaa ja pari kilsaa ennen maalia koko ajan minun selän takana juossut juoksija meni ohi. Kiihdytin toisen kaverin kanssa tähän vauhtiin perään. Välimatka kasvoi muutamaan kymmeneen metriin ja pysyi siinä maaliin asti. Vajaa kilsa ennen maalia alettiin pikkusen nostaa vauhtia tämä toisen kaverin kanssa, mutta niin nosti myös tämä toinen juoksija meidän edellä. Ihan viimesesä pikku nousussa jouduin päästämään tämän toisen juoksijan hieman minusta karkuun ja näin tuliin me kolme juoksijaa noin parin sekunnin välein peräkkäin maaliin. Vasta maalissa minulle selvisi, että tässä oli tullut samaan aikaan peräkkäin maaliin oman sarjan kolme parasta juoksijaa. Eli kolmospytty tuli siis itselle. Enpä tiennyt tuota maaliin tullessa. Eli pitihän sitä suihkujen jälkeen jäädä odottamaan palkintojenjakoa tuonne. Ennen sitä juotiin pannarikahvit. Oli hyvää ternimaitoon tehtyä pannaria tarjolla. Eipä tuota ihan joka päivä pääse maistamaan :)
Niin ja sitten se aika. Siis kun maaliin tulin kellot pysähtyi aikaan 26min 40sek :) Eli Raimon arvaus heitti 2 sekuntia. Melkonen fakiiri oot, totesin Raimolle kisan jälkeen. Ja sittenhä se laski mulle jo Kempeleen puolimaratonin ajan. Naureskeltiin sitten siinä muun porukan kanssa, että tarviiko tuota ees käydä juoksemassa, kun on jo tuo loppuaikakin selvillä ;D No aattelin mä kuiten käydä. Ja se aika minkä Raimo ennusti oli, 1.2x,xx :) Katotaan, miten nappiin menee tällä kertaa....
Kamppeiden vaihdon jälkeen kävin ottaa verkkaa läheisellä pururadalla. Siinä rauhallisesti hölkätessä kuuntelin, kun takaa alkoi kuulua puhetta, mikä läheni. Ja kohta minut ohittikin siinä verkkalenkillä kaksi juoksijaa, jotka olivat omalla verkkalenkillään. Naisten sarjan huippu Elina Lindgren ja M55 sarjan huippu Jukka Kauppila siinä minut ohitti. No luonnollista oli, että juoksivat ohi jo verkkalenkillä, kun myös itse kisassa juoksijat pikkusen päälle 2min kovemman ajan kuin minä. Lopputuloksista kun katsoin, niin näytti olleen Elinalla ja Jukalla sekunnilleen sama aika. Sopivat varmaan siinä verkkalenkillä tuon kuvion :) Itse otin verkkalenkin loppuun muutaman terävän lyhyen kiihdytyksen ja sitten oottelemaan lähtöä.
Ennen kuin mennään itse kisaan täytyy mainita, että näin tuolla Oulun rotuaarilla tiistaina yhtä vanhempaa miestä (Raimo...sukunimeä en muista), jonka olen monessa juoksutapahtumassa tavannut. Juteltiin, miten juoksut on menneet ja kun hän kuuli,että olin menossa juoksemaan Mettäperrän lenkille, niin sanoi että saako arvata mun loppuajan. Minä pikkusen naureskelin sille, mutta totesin että pistähän arvausta tulemaan. Hetken aikaa tuumattuuan Raimo sanoi, että mun loppuaika tulee olemaan 26min42sek. Ei ollut mitään käsitystä, mistä hän tuon ajan päässä laski.
Ennen lähtöä näin Raimoa ja kysyin, että paljonko se aika olikaan. 26min 42sek, se se tulee olemaan, Raimo totes.
Lähtölaukaus. Eka kilsa lähti pikkusen turhan kovaa taas (3.36), mutta se vauhdin hurma vie vaan mennessään. Yksi juoksija karkasi heti kaikilta muilta ja sen jälkeen tuli seuraava ryhmä, jossa 4 muuta juoksijaa. Sitten olikin isompi rypäs juoksijoita ja tässä ryhmässä menin itse. Eka kilsa oli sora-/hiekkatietä ja sen jälkeen siirryttiin juoksemaan noin kilsan ajaksi asfaltille Muhokselle päin menevän maantien varteen. Reilun kahden kilsan jälkeen käännyttiin maantieltä takas sora-/hiekkatielle. Tästä eteenpäin pitkää loivaa nousua ja välillä lyhäsiä alamäkiä. Rypäs jossa juoksin eli koko ajan ja juoksija kärjessä vaihtui vähän väliä. Jossakin vaiheessa siitä ryppäästä erkani pari juoksijaa ja muu ryhmä jatkoi yhdessä matkaa. Vauhdit pysyi koko ajan alle nelosen vauhdeissa. Oltiin tekemässä itse kukanen hyvää kovaa treeniä. Niin minä tuon kisan ajattelin. Kyllä se on vaan niin, että kun mukana juoksee muitakin samantasoisia juoksijoita ja vaikka vähän kovempiakin, niin itsestä saa vaan paljon enempi irti kuin koskaan missäään omissa treeneissä. Näin jatkettiin matkaa ja pari kilsaa ennen maalia koko ajan minun selän takana juossut juoksija meni ohi. Kiihdytin toisen kaverin kanssa tähän vauhtiin perään. Välimatka kasvoi muutamaan kymmeneen metriin ja pysyi siinä maaliin asti. Vajaa kilsa ennen maalia alettiin pikkusen nostaa vauhtia tämä toisen kaverin kanssa, mutta niin nosti myös tämä toinen juoksija meidän edellä. Ihan viimesesä pikku nousussa jouduin päästämään tämän toisen juoksijan hieman minusta karkuun ja näin tuliin me kolme juoksijaa noin parin sekunnin välein peräkkäin maaliin. Vasta maalissa minulle selvisi, että tässä oli tullut samaan aikaan peräkkäin maaliin oman sarjan kolme parasta juoksijaa. Eli kolmospytty tuli siis itselle. Enpä tiennyt tuota maaliin tullessa. Eli pitihän sitä suihkujen jälkeen jäädä odottamaan palkintojenjakoa tuonne. Ennen sitä juotiin pannarikahvit. Oli hyvää ternimaitoon tehtyä pannaria tarjolla. Eipä tuota ihan joka päivä pääse maistamaan :)
Niin ja sitten se aika. Siis kun maaliin tulin kellot pysähtyi aikaan 26min 40sek :) Eli Raimon arvaus heitti 2 sekuntia. Melkonen fakiiri oot, totesin Raimolle kisan jälkeen. Ja sittenhä se laski mulle jo Kempeleen puolimaratonin ajan. Naureskeltiin sitten siinä muun porukan kanssa, että tarviiko tuota ees käydä juoksemassa, kun on jo tuo loppuaikakin selvillä ;D No aattelin mä kuiten käydä. Ja se aika minkä Raimo ennusti oli, 1.2x,xx :) Katotaan, miten nappiin menee tällä kertaa....
sunnuntai 28. heinäkuuta 2013
Valio Maitojuoksu
Lauantaiaamusta starttattiin Oulusta 08.00 jälkeen ja matka Kiuruvedelle sujui tosi rattoisasti jutellessa juoksuharrastuksesta, treeneistä, kisoista ja tavoitteista. Yksi asia mistä juteltiin oli se, millä taktiikalla kannattaisi juosta tälläiset kisat, jotka eivät ole mitään virallisia kisoja millään virallisella matkalla. Miten ois mies miestä vastaan juoksu...?
Perillä oltiin klo 10.00 jälkeen ja pienen alkusählingin jälkeen päästiin perille juoksupaikalle. Kiuruvedellä oli samaan aikaan Viljelijöiden Konemessut. Meidät ohjattiin parkkiin ja lähetttiin Matin kanssa etsimään, missä on kisakanslia ja pukuhuoneet. No oltiinki sitte kohta Konemessujen pääportilla ja lippuluukuilla. Ei vissiin kuullu se pappa oikeen hyvin, ku todettiin sille, että ollaan tultu juoksemaan. Tais luulla, että pojat oli tullu traktorikaupoille :D
No kisakanslia löytyi ja saatiin hoidettua pakolliset kuviot ja siirryttiin lähellä olevalle koululle kamppeiden vaihtoon. Pukuhuoneessa oli joitain paikallisia juoksijoita ja yksi totesi,että osa porukasta tulee lähtemään tosi kovaa heti alusta lähtien. Kovin sellasta 3.00 vauhtia ja seuraavat pari noin 3.20 vauhtia. Itselle nuo vauhdit ovat utopiaa. Matti tuumasi, että jos lähtis tuohon 3.20 ryhmään mukaan.
Keli Kiuruvedellä oli todella kesäinen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja keli kuumeni tunti tunnilta. Oli tulossa jälleen kerran hikinen ja kuuma juoksu. Tämän takia hoideltiin Matin kanssa alkuverkat siellä koulun seinustalla varjossa nurmikenttää juosten. Sitten 4kpl avaavaa rentoa vetoa, jonka jälkeen nestettä ja pakolliset rakontyhjennykset. Pysyteltiin siellä varjossa kunnes oli noin vartti lähtöön ja siirryttiin lähemmäs lähtöpaikkaa.
Lähdössä oli pikkusen hässäkkää, kun lähettäjä olisi välttämättä halunnut lähettää meidät väärään suuntaan. Pienten neuvotteluiden jälkeen lähettäjällekin selvisi suunta, minne juoksijat lähtee.
Lähtölaukaus ja lähdettiin taas tosi reipasta vauhtia. Hetken matkaa kun oli juostu huomasin, että Matti painaa käressä. Missä ne 3.00 ja 3.20 juoksijat on?
Oma juoksu lähti rullaamaan pikkusen suunnitelmia kovempaa tahtia, mutta juoksu sitä pyörätietä pitkin oli tosi helppoa. Eka kilsa 3.45 ja mieli ois tehny jatkaa sitä vauhtia, mutta onneksi maltoin pikkusen rauhottaa tahtia. Reilun kahden kilsan kohdalta alkoi pitkä loiva nousu, joka jopa hieman jyrkkeni jossakin vaiheessa. Silti pystyi pitämään suht hyvin vauhdin noin 4.00-4.07 välillä. Tätä nousua kesti aina 4,5km kohdille asti, kunnes alkoi tasaisempi osuus. Mielessä kävi, että eihä nää mäet nyt niin hirveen pahoja ole ;D Eipä Oulun mies tienny vielä, mitä edessä odottaa. Tähän kohti taitoin matkaa kahden muun juoksijan kanssa. Edessä näkyi selkiä, mutta vielä ei ollut aika kiristää tahtia.
Noin 5km kohdilla ensimmäinen juottopiste ja muki vettä käteen ja suurimman osan kaadoin päälle. Päässä ensimmäistä kertaa kisassa sellainen valkoinen juoksulippis. Oli tosi hyvä valinta tuossa hellekelissä. Päälle kaadettu vesi imeytyi lippikseen ja viilensi ainakin hetken. Juottopaikan jälkeen alusta vaihtui asfaltista sellaiseen hiekkatiehen. Alkoi kiva loiva alamäki, jota oli mukava lasketella alle 4min vauhtia. Juoksu oli helppoa ja rullasi todella hyvin. Kisakenkänä kevyt Adizero Hagio 2 tossu joka toimi asfaltilla, mutta toimi hyvin myös tuolla hiekkatiellä. Tässä vaiheessa tuumasin toiselle juoksijalle, että "onpa kivaa hiekkatietä, mitä lasketella". Tällä kaverilla oli semmonen källi savolainen katse. Tuumas hetken ja totes mulle takas, "niin...vielä". En vielä heti hoksannut, mitä hän tarkoitti, mutta eipä tuota tarvinnut kauaa jännittää. Noin 6km kohdalla alkoi sellanen nousu,että veti sillee sanattomaksi. Piti vaan keskittyä siihen,ettei sippaa siihen mäkeen. Vauhti pois ja maltilla päätin lähtä kipuamaan sitä mäkeä ylös. Mutta kuinka kävikään. Se vauhti, joka käppyröiden mukaan näyttää, että välillä lähinnä kävelty, oli liikaa näille kahdelle juoksijalle. Ja edellä meni selkiä, jotka eivät karanneet vaan aloin hitaasti saavuttaa heitä. Siinä vaiheessa ajatus oli. Nyt juostaan mies miestä vastaan. Vauhdeista ei kannata välittää liikaa. Se todella raskas nousu päättyi vihdoin reilun 7km kohdalla. Se mäki oli noustu 5.15 keskivauhdilla. Alkoi tasaisempi osuus ja välillä loivaa alamäkeä. Jalat noususta sen verran hapoilla ja tukossa, ettei millään päässyt heti rentoon juoksuun. Pikku hiljaa jalat aukeni ja sain juoksua rullaamaan paremmin. Vauhdit palasi takaisin noin 4.05-4.10 välille. Saavutin pari juoksijaa ja ohitin heidät. Juoksu alkoi kulkea koko ajan paremmin. Muutama kilsa ennen maalia sain kunnolla näköpiiriin vielä pari juoksijaa. Menivät noin kilsan ajan semmosen 50metriä mun edellä. Mietin, että missä vaiheessa kannataisi kiristää ja juosta heitä kiinni. Sopiva pätkä tuli 11-12 km välillä ja juoksin sen kilsan 3.55 vauhdilla ja saavutin nämä kaksi juoksijaa. Alkoi taktinen peli, kuka avaa pellit ja missä vaiheessa. Kenellä riittää kirivoimaa lopussa. Viimeinen täysi kilsa menossa. Vauhti on nelosen tahtia ja aletaan nousta loivaa ylämäkeä ja kaarretaan loppusuoralle. Ja niinhä siinä kävi, että tuo takaa-ajo tais syödä mun paukut. Ei ollu minusta pistää hantiin näille kahdelle juoksijalle. Laskettelin rennosti heidän takana maaliin. Se, että loppukiritaistossa hävisin ei harmittanut yhtään. Juoksu oli muuten todella onnistunut. Se, että tuli lähdetyä kokeilemaan täysin erilaisessa maastossa juoksemista, antoi uutta kokemusta. Ja se, että ei hyytynyt siihen ylämäkeen, vaan pääsi jopa poimimaan selkiä juoksun loppupuolella, antoi fiilikset onnistuneesta juoksusta.
Kisan jälkeen otettiin Matin kanssa loppuverkat siellä samaisella koulun pihalla, missä tehtiin alkuverkat. Käytiin läpi kisaa ja selvisi, että Matti oli johtanut kisaa sinne rankkaan mäkeen asti. Siinä oli myös Matilla ollut juttua kisan voittajan kanssa tuosta mäestä. Yhtä lyhytsanainen oli ollut myös tämä kaveri, kun oli vastannut Matin kommenttiin...."nii-i". Matti oli juossut todella loistavasti taas kerran. Ja kun saman seuran miehiä ollaan, niin tehdään tarkkaa työtä myös ajallisesti. Siis hävisin Matille tasan 7 minuuttia. Mun aika 54.45 ja Matin aika 47.45.
 |
| Reittiprofiilia Ei tuo tälleen katottuna niin pahalle näytä :) |
 |
| Tasainen kisavauhti? Siis tämä ei varmaankaan ole se optimaalinen tasaisen taulukon kisavauhdin käppyrä? |
 |
| Sykekäyrää Suht hyvälle näyttää. Rasitus pysynyt kurissa myös siinä rankassa mäessä. |
Kisan jälkeen selvisi, että se toinen juoksija, jolle hävisin loppukirissä, oli mun kanssa samassa sarjassa. Hän oli juossut Terwassa koko maran aikaan 3.01 ja risat. Eli enpä huonolle juoksijalle hävinnyt loppukirissä. No meidän sarjan voittaja olikin sitten ollut täysin ylivoimainen. Voitti meidät useita minuutteja. Pieni tsekkaus tilastoihin kertoi, että kyseessä olikin suht kovan tason juoksija, jonka 10km ennätys on 34min ja risat ja puolikkaan enkka 1.13 ja risat. Ei tarvinnu enempää ihmetellä tuota isoa aikaeroa. :)
Suihkujen ja kamppeiden vaihdon jälkeen jäätiin Matin kanssa kyselee tuloksia kisapaikalla. Selvisi, että kohta on palkintojenjako, joten päätettiin jäädä odottamaan sitä, vaikka ei ollut mitään tietoa tuloksista. Siinä ootellessa nautin munkkikavavit, jotka maistui juoksun päälle ihan hyvälle.
Sitten palkintojenjako. Mun sarjan juoksijoita alettiin palkita ja selvisi, että kakkoseksi oli juossut toinen niistä juoksijoista, joiden kanssa kävin loppukirikamppailua. Siis mitä? Minäkö kolmas? :D Ja niihä siinä kävi. Podiumilla piti käydä pokkaa pokaali ja tulihan palkinnoksi myös kritallilaseja. Tais olla konjakkilaseja. Pitänee käydä kaupassa.... ;D
Paluumatka Kiuruvedeltä Ouluun sujui rattoisasti jutellessa päivän juoksusta ja ja tulevista kisoista sun muusta. Matille kiitokset mukavasta reissuseurasta. Tätä maakuntamatkailua tullaan harrastamaan jatkossakin.
perjantai 12. heinäkuuta 2013
Muistutus
Et ole enää 20-kymppinen.
Et ole enää 30-kymppinen.
Et ole enää 40-kymppinen.
Olet kohta viiskymppinen.
Tämä realiteetti muistutti olemassa olostaan taas tänä aamuna. Ja samalla ajatukset palasi helmikuun vaikeuksiin. Lonkkakipu on täällä taas. Aamulla oli ukko niin kankeena. Siis sillee. Ei sillee. Tuli mieleen, että mitä tehty väärin. Venyttelyt, lihashuollot ja ryhtiä parantavat liikkeet on hoidettu säännöllisesti. Onko niin, että Terwan jälkeen tullut innostuttua liikaa kilpailemaan ja juoksemaan kovemmilla vauhdeilla.
Kesäkuun alusta tullut kilpailtua 6 kertaa lyhemmillä matkoilla. Siis sellasissa juoksuissa, joissa mennään alusta asti lähes maksimeilla.
- 3.6. Auran kisoissa maastokolmonen, 12.05
- 7.6. Illin maastovitonen, 19.24
- 14.6. Illin maastovitonen 19.27
- 20.6. Illin maastovitonen 18.51
- 28.6. Illin maastovitonen 18.53
- 6.7. Rantalakeuskymppi 39.30
Tämä viikko tullut juostua kaikki treenit alle 5min keskivauhdilla.
- vauhtileikittely 11km, á 4.35
- 4x2000m, á 4.02
- kevyt lenkki, á 4.55
- reipas 11km, á 4.28
Nyt taitaa kroppa ilmoittaa, että aika hellittää hetkeksi. Ja hyvä, että ilmoittaa näin. Ja tällä kertaa uskon kroppaa enkä tee samaa virhettä kuin helmikuussa. Nyt viikonloppu huilia juoksusta. Voi vaikka tankata grilliruokaa, juoda pari lasia punkkua, saunabisset ja nauttia elämästä. Jos vaikka sais pikkusen lisää rasvaa luiden ympärille :)
Tänään ja tulevana viikonloppuna on moni tuttu kisaamassa ympäri suomee. Kaikille tsemppiä omiin suorituksiin. Täällä ollaan hengessä mukana ja otetaan huurteinen teidän hyville suorituksille....no pari....muutama.... :)
Et ole enää 30-kymppinen.
Et ole enää 40-kymppinen.
Olet kohta viiskymppinen.
Tämä realiteetti muistutti olemassa olostaan taas tänä aamuna. Ja samalla ajatukset palasi helmikuun vaikeuksiin. Lonkkakipu on täällä taas. Aamulla oli ukko niin kankeena. Siis sillee. Ei sillee. Tuli mieleen, että mitä tehty väärin. Venyttelyt, lihashuollot ja ryhtiä parantavat liikkeet on hoidettu säännöllisesti. Onko niin, että Terwan jälkeen tullut innostuttua liikaa kilpailemaan ja juoksemaan kovemmilla vauhdeilla.
Kesäkuun alusta tullut kilpailtua 6 kertaa lyhemmillä matkoilla. Siis sellasissa juoksuissa, joissa mennään alusta asti lähes maksimeilla.
- 3.6. Auran kisoissa maastokolmonen, 12.05
- 7.6. Illin maastovitonen, 19.24
- 14.6. Illin maastovitonen 19.27
- 20.6. Illin maastovitonen 18.51
- 28.6. Illin maastovitonen 18.53
- 6.7. Rantalakeuskymppi 39.30
Tämä viikko tullut juostua kaikki treenit alle 5min keskivauhdilla.
- vauhtileikittely 11km, á 4.35
- 4x2000m, á 4.02
- kevyt lenkki, á 4.55
- reipas 11km, á 4.28
Nyt taitaa kroppa ilmoittaa, että aika hellittää hetkeksi. Ja hyvä, että ilmoittaa näin. Ja tällä kertaa uskon kroppaa enkä tee samaa virhettä kuin helmikuussa. Nyt viikonloppu huilia juoksusta. Voi vaikka tankata grilliruokaa, juoda pari lasia punkkua, saunabisset ja nauttia elämästä. Jos vaikka sais pikkusen lisää rasvaa luiden ympärille :)
Tänään ja tulevana viikonloppuna on moni tuttu kisaamassa ympäri suomee. Kaikille tsemppiä omiin suorituksiin. Täällä ollaan hengessä mukana ja otetaan huurteinen teidän hyville suorituksille....no pari....muutama.... :)
maanantai 8. heinäkuuta 2013
Rantalakeus kympin jälkifiiliksiä
Lauantaiaamu ja tiedossa oli pitkästä aikaa kympin kisa. Ilma aamulla pilvinen ja viileähkö, noin 15 astetta. Olisi ollut loistoilma juoksuun. Mutta kisa ei ollut heti aamusta. Koko päivän sitä joutui miettimään ja pikkusen jännäämään. Aiempina vuosina kisa oli ollut jo päivällä, mutta nyt se siirrettiin alkuiltaan ajatuksissa, että silloin ei olisi niin kuumaa kuin päivällä. Mutta kuinka kävikään, kun yritetään säätää aikatauluja. Ilmojen herran tekemisiin se ei vaikuta. Ja niin ollen joskus neljän pintaan aurinko tuli esiin pilvien takaa ja alkoi lämmittää. Oli tulossa kuuma ja hikinen ilta. Ja juoksu. Lähtö kisaan olisi klo 18.00.
Siirryin jo hyvissä ajoin Liminkaan ja siellä urheiluhallilla kävi kunnon kuhina niinkuin tälläsissä pienissä mukavissa juoksutapahtumissa ruukaa olla. Numerolapun haku ja pukuhuoneeseen. Siellä tuli turistua tuttujen naamojen kanssa ilimoista ja tuulen suunnasta. Tais luvata sopivaa tuulta. Välillä takaa ja välillä sivulta. Ei paha.
Sitten siirryttiin bussiin. Matka kohti Lumijoella sijaitsevaa lähtöpaikaa alkoi. Oli aika jännä ja harras tunnelma siellä bussissa. Matka kohti tuntematonta lähtöpaikkaa alkoi. Pieni puheensorina kävi, mutta samalla itte kukanen katseli reittiä ja maisemaa. Siis tuota pyörätietä juostaan takaisin päin sinne urheilutalon pihaan, missä maali sijaitsee. Ja voin kertoo.Oli tasaista pitkää suoraa. Ei mäen mäkiä. Siis sellaista minkä silmällä erottaa. Juostessa kyllä sitten huomasi, että oli siinä muutamassa kohtaa sellainen hyvin loiva pitkä ylämäki jota sitten toki seurasi loiva alamäki. Mäkitreenejä tuonne ei kannata lähtä tekemään eikä myöskään alamäkijuoksun harjoittelu onnistu tuolla :) 5km lähtöpaikan kohdalla bussi jätti kyydistä nuoria juoksijalupauksia. Muu porukka jatkoi matkaa kohti 10km lähtöpaikkaa.
Perillä ollaan, keskellä peltoja. Varjossa muutama pöytä ja niillä vesiämpäreitä. Kuppi vettä ja sitten alkuverkalle Matin ja Jounin kanssa. Jouni siis koko kisan voittaja ja Matti kakkonen. Jouni antoi todella hyvää vinkkiä alkuverryttelyn tekemiseen. Itsellä tuli kunneltua tosi tarkalla korvalla tälläsen kokeneen kovan juoksijan vinkkejä.
Oli aurinkoinen paahtava keli. Ja kuuma asfaltti hohkaa kuumuuttaa. Lähdettiin kävelemään sellasta soratietä kohti metsää. Oli varjoa ja mukavan viileää. Soratien päässä tie kääntyi ja siitä alkoi sellainen nurmettunut pehmeä peltotie, johon oli muodostunut kaksi rinnakkaista polkua. Tänne jäädään tuumas Jouni. Tässä tehdään alkuverkat. Varjoa, viileää ja pehmyt alusta. Lähdettiin hölkkäämään tätä noin 200-250metrin peltotietä ja juostiin ees taas ja samalla juteltiin kaikesta juoksuun ja kisoihin valmistautumiseen liittyvistä asioista. Mm. mitä on kisajännitys? Kannataako kisoissa mitata sykkeitä vai oisko viisainta jättää sykepannat kisoissa pois? Näin vierähti aikaa noin vartti ja seuraan liittyi mukaan vielä Limingan oma poika Markku. Sitte seistiin sen peltotien suoran päässä. Jouni tuumas, Nyt vähän vetoja. Jouni ja Matti menivät eellä. Minä ja Markku tultiin perässä niitä kahta rinnakkaista polkua. Eka veto oli rennon kova. Tai ainakin sille se minusta tuntui. Hölkättiin takas peltotien toiseen päähän. Jouni tuumas, nyt toinen veto mutta rennommin. Ei niin kovaa kuin ekka. Samassa järjestyksessä mentiin kuin ensimmäinen. Mitäpä sitä vaihtamaan, kun hyväksi jo eka kerralla todettiin. Hölkättiin takas peltotien päähän. Jouni totes, tämä on tässä. Nyt ei enempää vetoja. Noin vartti aikaa lähtöön. Kävelyä takas bussin luo. Ja varjopaikan etsimistä. Pikku hörpyt vielä vettä. Siinä seistessä Jouni totes, että tuossa on kaveri jota kannataa lähtä seuramaan ja katsoi Mattia ja mua. Ei se Jouni tainnu ihan tarkkaan tietää mun kympin enkkaa, kun ehotteli mulle, että lähtisin Hansin kyytiin. On vielä liian kovaa tahtia mulle :) Hansi voittiki mun sarjan kovalla ajalla.
5min lähtöön. Siirrytään varjosta sinne pyörätielle. Aurinko paahtaa armottomasti niskaan ja kupoliin. Ja tulevalla reitillä ei varjopaikkoja tule olemaan. Itse otan lähtöpaikan siitä pyörätien vasemmasta reunasta naisten sarjan voittajan Elinan takaa. En sillä, että oisin kuvitellu lähteväni peesaamaan. :)
Kuvasta näkee, että lämmintä on ollu. Ja tuossa vaiheessa itseäkin vielä hymyilytti. Mutta kyllä se hymy kohta hyytyi :)
Lähtölaukaus ja sännättiin liikkeelle. Seurakaveri Matti nro 128 paineli heti niin komeesti kärkeen. Tuosta Matin lähdöstä voi ottaa itte kukanen mallia. Komeesti nousee jalka :) Keskellä nro 177 Jouni, koko kisan voittaja.
Eka kilsa tuli lähdettyä itselläkin tosi reipasta vauhtia omiin kykyihin nähden, mutta vauhti ei tuntunut yhtään pahalle. Jo siinä eka kilsan aikana vieressä oli tutun kuuloista hengitystä aiemmista kisoista. Syrjäsilmällä huomasin, että Markushan se siinä juoksee. Hienosti kulkee. Reilun kilsan jälkee muutama juoksija pyyhkäsi ohi ja yksi karkasi. Nämä pari muuta meni hetken kovempaa, kunnes saavutettiin heidät ja mentiin ohi. Noin 5km kohdalle asti juoksu tuntui hyvälle. Mutta sitte alkoi olla liian kuumaa. Hienosti oli reitin varrella huoltopisteillä vesitarjoilua, mutta ei siinä vauhdissa malttanut hiljentää ottamaan sitä vesimukia käteen. Jonkinlainen viilennys sisäisesti ja ulkoisesti olisi ollut tarpeen. Olis pitänyt älytä käyttää Matin taktiikkaa ja huutaa niille siellä juomapisteissä, että heittäkää se vesimukillinen naamalle. Ois ainakin hetkeksi viilentänyt. Jossakin vaiheessa 6km kohdalla rinnalle ilmestyi nainen ja meni ohi. Siinä vaiheessa löytyi vielä jokin lisävaihde koneesta. Kiihdytin vauhtia ja mentiin noin kilsa tämän juoksijan kanssa samaa tahtia. Tässä vaiheessa taisi Markus jäädä meidän kyydistä. Noin 7km kohdalla alkoi tämä nainen jäädä mun kyydistä. Oli jäljellä kolme kilsaa. Nämä pitäs jaksaa painaa hyvää vauhtia yksin maaliin asti. Nyt ei ollut enää kiriapua tarjolla. Edessä näkyi kyllä pari juoksijaa. Mutta etäisyyttä oli liikaa. Ei niistäkään ollut apua. Siinä kun viimenen 3 kilsaa alkoi mietin, että nyt on vuorossa vielä Coopperin testi. Semmosta nelosen tahtia pitäs mennä. Ja sitä mentiin. Viimenen kilsa. Pyörätie loppui ja siirryttiin juoksemaan tienreunaa ja kaarrettin pikku hiljaa kohti liikuntahallia. Ja kohta alkoikin jo viimeinen suora. Suomen liput liuhui upeasti tuulessa. Fiilis niinku ois Olympialaisissa juossu. Pitkä loppu suora ja paljon väkeä kannustamassa. Nyt pitää ottaa kunnon loppukiri. Nyt ei kontata maaliin. Ja irtoshan se loppukiri ja jalat maasta, kun maalisuoraa painettiin :)
Maali. Aika 39.30. Mahtavaa. Se onnistui!!!! Nyt fiilistellään. Vielä hetki. Mutta silti katseet ovat kääntyneet jo kohti tulevia haasteita, tulevia kisoja. Ja missä seuraavaksi kisataan, sitä en vielä tiedä. Maalipaikalla alkoi jo juttelut seuraavista kisoista. Olis Torniossa ens lauantaina tarjolla kunnon rataraastoa 3000 metrin verran. Matti sinne jo oli kovasti lähdössä. Itse teen päätöksen huomenissa. Joka tapauksessa juoksen lauantainakin, kisaa tai sitten ihan vaan treenin merkeissä.
Siirryin jo hyvissä ajoin Liminkaan ja siellä urheiluhallilla kävi kunnon kuhina niinkuin tälläsissä pienissä mukavissa juoksutapahtumissa ruukaa olla. Numerolapun haku ja pukuhuoneeseen. Siellä tuli turistua tuttujen naamojen kanssa ilimoista ja tuulen suunnasta. Tais luvata sopivaa tuulta. Välillä takaa ja välillä sivulta. Ei paha.
Sitten siirryttiin bussiin. Matka kohti Lumijoella sijaitsevaa lähtöpaikaa alkoi. Oli aika jännä ja harras tunnelma siellä bussissa. Matka kohti tuntematonta lähtöpaikkaa alkoi. Pieni puheensorina kävi, mutta samalla itte kukanen katseli reittiä ja maisemaa. Siis tuota pyörätietä juostaan takaisin päin sinne urheilutalon pihaan, missä maali sijaitsee. Ja voin kertoo.Oli tasaista pitkää suoraa. Ei mäen mäkiä. Siis sellaista minkä silmällä erottaa. Juostessa kyllä sitten huomasi, että oli siinä muutamassa kohtaa sellainen hyvin loiva pitkä ylämäki jota sitten toki seurasi loiva alamäki. Mäkitreenejä tuonne ei kannata lähtä tekemään eikä myöskään alamäkijuoksun harjoittelu onnistu tuolla :) 5km lähtöpaikan kohdalla bussi jätti kyydistä nuoria juoksijalupauksia. Muu porukka jatkoi matkaa kohti 10km lähtöpaikkaa.
Perillä ollaan, keskellä peltoja. Varjossa muutama pöytä ja niillä vesiämpäreitä. Kuppi vettä ja sitten alkuverkalle Matin ja Jounin kanssa. Jouni siis koko kisan voittaja ja Matti kakkonen. Jouni antoi todella hyvää vinkkiä alkuverryttelyn tekemiseen. Itsellä tuli kunneltua tosi tarkalla korvalla tälläsen kokeneen kovan juoksijan vinkkejä.
Oli aurinkoinen paahtava keli. Ja kuuma asfaltti hohkaa kuumuuttaa. Lähdettiin kävelemään sellasta soratietä kohti metsää. Oli varjoa ja mukavan viileää. Soratien päässä tie kääntyi ja siitä alkoi sellainen nurmettunut pehmeä peltotie, johon oli muodostunut kaksi rinnakkaista polkua. Tänne jäädään tuumas Jouni. Tässä tehdään alkuverkat. Varjoa, viileää ja pehmyt alusta. Lähdettiin hölkkäämään tätä noin 200-250metrin peltotietä ja juostiin ees taas ja samalla juteltiin kaikesta juoksuun ja kisoihin valmistautumiseen liittyvistä asioista. Mm. mitä on kisajännitys? Kannataako kisoissa mitata sykkeitä vai oisko viisainta jättää sykepannat kisoissa pois? Näin vierähti aikaa noin vartti ja seuraan liittyi mukaan vielä Limingan oma poika Markku. Sitte seistiin sen peltotien suoran päässä. Jouni tuumas, Nyt vähän vetoja. Jouni ja Matti menivät eellä. Minä ja Markku tultiin perässä niitä kahta rinnakkaista polkua. Eka veto oli rennon kova. Tai ainakin sille se minusta tuntui. Hölkättiin takas peltotien toiseen päähän. Jouni tuumas, nyt toinen veto mutta rennommin. Ei niin kovaa kuin ekka. Samassa järjestyksessä mentiin kuin ensimmäinen. Mitäpä sitä vaihtamaan, kun hyväksi jo eka kerralla todettiin. Hölkättiin takas peltotien päähän. Jouni totes, tämä on tässä. Nyt ei enempää vetoja. Noin vartti aikaa lähtöön. Kävelyä takas bussin luo. Ja varjopaikan etsimistä. Pikku hörpyt vielä vettä. Siinä seistessä Jouni totes, että tuossa on kaveri jota kannataa lähtä seuramaan ja katsoi Mattia ja mua. Ei se Jouni tainnu ihan tarkkaan tietää mun kympin enkkaa, kun ehotteli mulle, että lähtisin Hansin kyytiin. On vielä liian kovaa tahtia mulle :) Hansi voittiki mun sarjan kovalla ajalla.
5min lähtöön. Siirrytään varjosta sinne pyörätielle. Aurinko paahtaa armottomasti niskaan ja kupoliin. Ja tulevalla reitillä ei varjopaikkoja tule olemaan. Itse otan lähtöpaikan siitä pyörätien vasemmasta reunasta naisten sarjan voittajan Elinan takaa. En sillä, että oisin kuvitellu lähteväni peesaamaan. :)
 |
| Kuva rantalakeusjuoksu.fi sivuilta |
Lähtölaukaus ja sännättiin liikkeelle. Seurakaveri Matti nro 128 paineli heti niin komeesti kärkeen. Tuosta Matin lähdöstä voi ottaa itte kukanen mallia. Komeesti nousee jalka :) Keskellä nro 177 Jouni, koko kisan voittaja.
Eka kilsa tuli lähdettyä itselläkin tosi reipasta vauhtia omiin kykyihin nähden, mutta vauhti ei tuntunut yhtään pahalle. Jo siinä eka kilsan aikana vieressä oli tutun kuuloista hengitystä aiemmista kisoista. Syrjäsilmällä huomasin, että Markushan se siinä juoksee. Hienosti kulkee. Reilun kilsan jälkee muutama juoksija pyyhkäsi ohi ja yksi karkasi. Nämä pari muuta meni hetken kovempaa, kunnes saavutettiin heidät ja mentiin ohi. Noin 5km kohdalle asti juoksu tuntui hyvälle. Mutta sitte alkoi olla liian kuumaa. Hienosti oli reitin varrella huoltopisteillä vesitarjoilua, mutta ei siinä vauhdissa malttanut hiljentää ottamaan sitä vesimukia käteen. Jonkinlainen viilennys sisäisesti ja ulkoisesti olisi ollut tarpeen. Olis pitänyt älytä käyttää Matin taktiikkaa ja huutaa niille siellä juomapisteissä, että heittäkää se vesimukillinen naamalle. Ois ainakin hetkeksi viilentänyt. Jossakin vaiheessa 6km kohdalla rinnalle ilmestyi nainen ja meni ohi. Siinä vaiheessa löytyi vielä jokin lisävaihde koneesta. Kiihdytin vauhtia ja mentiin noin kilsa tämän juoksijan kanssa samaa tahtia. Tässä vaiheessa taisi Markus jäädä meidän kyydistä. Noin 7km kohdalla alkoi tämä nainen jäädä mun kyydistä. Oli jäljellä kolme kilsaa. Nämä pitäs jaksaa painaa hyvää vauhtia yksin maaliin asti. Nyt ei ollut enää kiriapua tarjolla. Edessä näkyi kyllä pari juoksijaa. Mutta etäisyyttä oli liikaa. Ei niistäkään ollut apua. Siinä kun viimenen 3 kilsaa alkoi mietin, että nyt on vuorossa vielä Coopperin testi. Semmosta nelosen tahtia pitäs mennä. Ja sitä mentiin. Viimenen kilsa. Pyörätie loppui ja siirryttiin juoksemaan tienreunaa ja kaarrettin pikku hiljaa kohti liikuntahallia. Ja kohta alkoikin jo viimeinen suora. Suomen liput liuhui upeasti tuulessa. Fiilis niinku ois Olympialaisissa juossu. Pitkä loppu suora ja paljon väkeä kannustamassa. Nyt pitää ottaa kunnon loppukiri. Nyt ei kontata maaliin. Ja irtoshan se loppukiri ja jalat maasta, kun maalisuoraa painettiin :)
Maali. Aika 39.30. Mahtavaa. Se onnistui!!!! Nyt fiilistellään. Vielä hetki. Mutta silti katseet ovat kääntyneet jo kohti tulevia haasteita, tulevia kisoja. Ja missä seuraavaksi kisataan, sitä en vielä tiedä. Maalipaikalla alkoi jo juttelut seuraavista kisoista. Olis Torniossa ens lauantaina tarjolla kunnon rataraastoa 3000 metrin verran. Matti sinne jo oli kovasti lähdössä. Itse teen päätöksen huomenissa. Joka tapauksessa juoksen lauantainakin, kisaa tai sitten ihan vaan treenin merkeissä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)