Koko kuluneen viikon mielessä pyöri vain yksi asia. Lauantaina edessä vuoden ensimmäinen 1/2-maraton. Matka jolla aloittelin omaa "juoksu-uraa" vuonna 2011. Viikko tuli otettua todella kyvyesti treenien suhteen. Tiistaina tein muutaman tonnin vedon tarkoituksena valmistaa lauantain kisaan. Eipä ole kertaakaan kulkeneet vedot näin hyvin. Luottoa antoi lauantain kisaa varten. Tiesin olevani kunnossa. Siinä kunnossa, että pääsen puolikkaalla keväällä asettamaani tavoitteeseen. Eli alle 1.30 aikaa oli tarkoitus lähteä hakemaan. Torstaina kävin etätoimistopäivänä Oulaisten yleisurheilukentällä verkkaa ja käppäilee. Aloin henkisesti valmistautua kisaan. Ilallla kertailin mielessäni juoksemiani puolikkaan kisoja. Juostuna oli tähän asti 5 puolikkaan kisaa, joissa jokaisessa oli tullut uusi ennätys. Varsinkin yksi kisa syyskuulta 2011 oli jäänyt vahvasti mieleeni. Ei niinkään uuden ennätyksen takia, vaan sen takia mitä sen kisan alla oli tapahtumia. Tapahtumia jotka pysäytti miettimään elämää. Sitä miten arvaamaton ja korvaamaton se on.
Sääennusteet lupaili koko viikon lauantaille vesisadekeliä. Se ei tuntunut pahalle, kunhan ei mitään kaatosadetta tulisi. Päivä päivältä ennuste eli ja kun oltiin lauantai aamussa, niin herättiin auringonpaisteeseen. Ei tietoakaan sateesta. Mutta sitten tuli tehtyä yksi huomio, mikä tulisi vaikuttamaan juoksuun. Tuulee. Ei siitä puhuttu ennusteissa viikolla mitään. Normaali aamuvalmistautumisten jälkeen lähdin kympin jälkeen kotoa ajelee kisapaikalle. Ja silloin kävi selväksi, että kisan viimeinen kolmannes noin 13-14km kohdalta eteenpäin tulee olemaan raskas. Kovaa vastatuulta tiedossa ja se tuntui yltyvän koko ajan.
Kisakanslia Zeppelinin keskustorilla. Hulinaa ja vilinää. Ihmisiä todella paljon liikkeellä. Ja kuten kisan jälkeen selvisi. Ennätysmäärä juoksijoita oli paikalla. Yli 700 osanottajaa ja edelliseen vuoteen todella suuri lisäys. Asiat hoituivat tästä huolimatta todella hienosti. Numerolapun noutamisen jälkeen lähellä olevaan Zimmariin kamppeiden vaihtoon. Paikkalla taas kerran tuttuja naamoja ja keskustelu tulevan kisan osalta kävi vilkkaana. Siinä pukuhuoneeseen kävellessä pääsin jututtaa ja kättelee hienoa juoksijaa. 74v Paavo Takalahti, Kempeleen omia poikia, juoksi kisassa 100:n koko maratonin. Paavosta oli kisaviikolla juttua paikallisessa sanomalehdessä. Paavo kertoi aloittaneessa juoksemisen ollesssaan 46-vuotias. Itse aloitin, kun olin 47-vuotias. Paavo antoi vinkkejä juoksusta nauttimiseen ja antoipa hyviä vinkkejä myös Berliinin reitin suhteen, jossa kertoi juosseensa. Toivotettiin hyvät juoksut puolin ja toisin.
Kamppeiden vaihdon jälkeen vetäydyin omaan rauhaan pikkusen etäämmälle lähtöpaikasta ottaa verkkaa. Kiertelin semmosta rinkiä ympäri, missä oli sopivasti varjopaikkaa. Siinä juostessa huomasin, että yksi toinenkin juoksija oli huomannut saman verkkapaikan. Kiersi vaan just toisin päin kuin minä sitä rinkiä ympäri. Muutama avaava veto sellasella vajoisella suoralla. Kroppa tuntui olevan hereillä vedoissa. Fiilis alkoi nousta. Ennen lähtöä jututin vielä muutamaa juoksututtua ja sitten alettiin siirtyä lähtöpaikalle. Lähdössä olikin ruuhkaa. Ennätysmäärä puolikkaan juoksijoita paikalla. Hain hyvän lähtöpaikan siitä aika keulasta, jotta pääsen hyvää vauhtia liikkeelle alusta asti..
Lähtölaukaus ja ensimmäiset askeleet. Ruuhka oli melkoinen. Meinasin kompastua ruuhkassa ja päätin ottaa varovasti. Huomasin edellä tuttuja selkiä, joiden kanssa on tullut monissa kisoissa juostua. En kuitenkaan ryhtynyt hötkyilemään, vaan ajattelin, että otetaan eka kilsa rauhallisemmin, kuin oli alunperin ajatus. Niin vältetään haverit ja muutenkin saadaan heräteltyä kone rauhassa käyntiin. Eka kilsa 3.51. Hyvin kulkee. Ajatus oli, että ekan kilsan ois voinu juosta vieläkin kovempaa, mutta parempi näin. Paukkuja jäi säästöön. 2km jälkeen juoksu lähti kulkemaan todella hyvin. Eka huoltopisteen kohdalla moikailin huoltoporukkaan kuuluvan Arton kanssa, johon törmäsin jo ennen kisaa Zeppeliinissä. Sopiva muutaman kaverin seura ja siinä painettiin tasaisia noin 3.55-3.58 kilsoja. Oi että juoksu oli helppoa ja nautintoa. Tätä vois jatkaa. Kympin epävirallinen väliaika 39.25. Sehä oli paremmin kuin mun Kympin juoksu heinäkuussa Limingassa. Kilsat 11-13 mentiin noin 4min vauhtia. Tässä vaiheessa meidän ryhmästä oli kiihdyttänyt karkuun pari juoksijaa jotka menivät noin 100m edellä. Juoksin itse kahdestaan toisen juoksijan kanssa. Noin 13km jälkeen käännyttiin kohti Kempelettä päin. Ja alkoi kisan vaikein ja haastavin pätkä. Minkä tiesin jo ennen kisaa tulevan olemaan raskasta. Oli pakko tiputtaa pikkusen vauhteja. Yksinkertaisesti ei riittänyt kantti ja voimat painaa tuohon vastatuuleen. Mun kanssa samaa matkaa juossut kaveri alkoi pikku hiljaa jättää mua metri metriltä. Oli tiedossa, että nyt otetaan kunnolla äijästä mittaa. Ei ole tiedossa apuja muista juoksijoista. Pikku hiljaa vauhdit alkoi tippua. Ei enää pystynyt pitämään nelosen vauhtia. Kilsat 14-19 olivat minun kisan hitaimmat. Monesti kokeiltiin nitkahtaako selkäranka, kun tuli sellanen puhuri välillä vastaan, että tuntui että vauhti pysähtyy kuin seinään. Ajatus kävi, että kohta takaa pyyhkii porukkaa ohi, kun tällee alan hyytyä. Mutta kilometri kilometriltä homma eteni kuitenkin. Ja jossakin 17km kohdalla ohitin Takalahden Paavon, joka juoksi omaa ensimmäsitä kiekkaan. Ei siinä Paavon kohdalla kehdannut kontata, joten kunnon juoksua painoin ohi. Pikkusen ennen viimestä huoltopistettä tienylityspaikalla kuulin tutun kaverin Juhan kannustushuudon. Sekin antoi voimaa. Nyt ei prkl anneta periksi. Kilsat 20-21 sain taas nostettua vauhtia ja viimeisessä alikulkutunnelissa katsoin kelloa. Alle 1.27 aikaan on saumaa. Passataan tuo ylämäki ja sitten kunnon loppukiri. Ois vissiin pitänyt aloittaa se kiri jo siihen ylämäkeen, kun aika painui 2sek päälle 1.27. Mutta maaliin juoksi onnellinen mies. Kuulutus kertoi, että olin oman sarjan M45 toinen. Ja oma tavoite täyttyi täydellisesti ajan suhteen. Mutta. Kyllä heti kävi mielessä. Mitä jos tuota tuulta ei ois ollut. Saakelin hienoa oli meno siihen asti, kun se vastatuuli osuus alkoi. Oisko mitenkä paljon voinut puristaa aikaa paremmaksi. Sitä on tullut pohdittua. Ja nyt tänään sunnuntaina heräsi ajatus. Jos keliolosuhteet ovat kohdillaan. Lähden kokeilemaan puolikasta vielä toisen kerran ennen Berliinin juoksua.
Kisan jälkeen pääsi onnittelee halauksen kera yhtä hienoa juoksijaa ja vaihtaa juttua hänen kanssa. Ja siitä matka jatkui suihkun ja saunan kautta palkintojenjakoon. Hieno päivä juoksijalle taas kerran. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin....
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti