Älä syö sitä karkkia!

Kempeleen puolikkaan jälkeen työreissut vei pitkin Suomea Varsinais-Suomen ja Koilismaan suunnalla. Ajatuksissa oli, että kun juoksut jää vähiin, niin ehtii hyvin palautua tuosta puolikkaan kisasta. Ajatuksissa oli juosta seuraavana viikonloppuna 10km kisa OuluJuoksu-tapahtumassa. Toisaalta ei ole ihan optimaalista juoksuhomman kannalta tuo, kun istut auton ratissa pitkiä päiviä. Viikon aikana kilsoja mittariin tuli yli 2000, siis auton mittariin, ei Garminiin. Vetää kyllä paikkoja jumiin tuo istuminen. Sen vuoksi reissulla mukana myös juoksukamppeet, jotta pääsi edes vähän jaloittelemaan autolla ajelun lomassa. Harmittavan vähän ehti olla juoksukamppeet päällä tuon viikon aikana. Enempi taisi olla tämän vanhan ja kurttusen juoksijan lookki tollanen suht virallinen.

Loppuviikosta pääsi sitten palaamaan kunnolla takas leimikon laitaan eli juoksun pariin. Tuntemukset, että viikonloppuna vois kulkea juoksu tosi hyvin. Jotenkin todella luottavainen fiilis oman kunnon suhteen. Viikolla oli työreissulla tankattu evästä, kuten yhdessä kommentissa mainitsin juoksufoorumin puolella. Burgeria ja bisseä. Muistelen, että moni kertoi käyttävänsä samoja tuotteita. Voi olla, että muistan väärin. Ikää on ja muisti tekee välillä tepposia.

Lauantai-aamu ja edessä normit kisa-aamun valmistelut. Hyvissä ajoin paikalle samaan paikkaan, missä juostiin toukokuussa vähän pidempää matkaa.

Heti paikalle päästyä tuli tehtyä sama havainto kuin edellisenä viikonloppuna Kempeleen puolikkaalla. Meren rannalla kun ollaan, niin täällähä tuulee. Mutta tuuli ei ollut reitin kannalta, niin ratkaiseva kuin edellisenä viikonloppuna Kempeleessä. Toinen merkittävä seikka toukokuussa Oulussa juosseiden kannalta oli se pyörätien pätkä, kun tullaan tuon Edenin takaa kohti maalia. Se karkea sepeli on vaihtunut uuteen sileään asfalttiin. Hyvä sitä on jatkossa rypistää kunnon loppukiri.

Numerolapun haku, kamppeet päälle ja verkalle. Tuolta alueelta löytyy todella mukavia hiekkateitä, missä saa rauhassa juosta omaa verkkaa. Palatessa kohti kisapaikkaa vastaan juoksi tuttua juoksuporukkaa. Kiva oli morjestaa ja nähä sitä hienoa juoksuporukkaa tuolla. Ennen lähtöä tuli vaihdettua juttua muutaman tutun kanssa.

Sitten tuohon otsikkoon. Siinä lähtöä ootellessa tuli jututtaa meidän seuran puuhanainen Ritu. Kertoi kuulleensa, että oon syöny karkkia. Siis että syön monesti karkkia ennen kisaa. Salmiakkia ja lakua. Tunnustin heti kaiken! Mutta kerroin Ritulle, että ne kuuluu juoksijan ruokavalioon. Ritu tais olla eri mieltä. Sano vaan, että älä syö sitä karkkia!

Sitten seistiin jo lähtöviivalla ja starttipistoolin pamahdus ja porukka säntäs liikkeelle. Tuon ylläolevan kuvan jälkeen kaarrettiin pitkälle suoralle ja vauhtisokeus iski hetkeksi päälle.

Tasaista pitkää suoraa painettiin, alkuun himpun päälle 3min vauhtia. Ja mietin mitä ihmettä mä tässä kärkijoukossa teen. Kyllä nyt tuli aloitettua ihan liian kovaa, mutta minkäs voit. Kun ei osaa malttaa, niin ei osaa. No onneksi järki sanoi nopeesti, että höllää hyvä mies tuota vauhtia. Sähä tapat ittes tolla vauhilla. Noin puolen kilsan kohdalla reitin varrella oli kuvaamassa puuhanainen Ritu. Ja kun huomas mut, Ritu huusi "Kari, onko sulla karkkipussi mukana"!:) Hitto ku meinas alkaa naurattaa ja vierellä juosseet pari juoksijaa hymyili kans tolle heitolle.

Kilsan jälkeen kävi selväksi itselle, että tänään ei kulje. Vauhti oli sinällään ihan hyvää, mutta juoksu tuntui paljon raskaammalle kuin Kempeleessä. Piti vaan kääntää ajatukset siihen, että jaksaa sinnitellä muun porukan kyydissä. Vähän ennen 4km kohtaa Patosillan nousu oli paha. Siihen tuntui vauhti hiipuvan ihan kokonaan. Ja tässä vaiheessa karkasi muutama juoksija meidän ryhmästä. Sen 50-100 metriä saivat eroa. Mentiin Patosiltaa joen yli ja siinä, kun laskeuduttiin kohti Ainolan puistoa, oli tuttu kaveri reitin varrella kannustamassa. Raimoahan se siinä huuteli. Kohta tuli 5km kyltti. Ajettelin, että enää puolet jäljellä. Ei oo enää paljoo. Mennään tätä himpun alle 4min vauhtia. Kovempaa ei tänään kulje. Juoksun data kertoi itselle sen tiedon, että koneesta ei vaan saanut tuossa kisassa kaikkea irti. Kempelessä keskisyke oli 173 ja maksimisyke 186. Nyt tuossa kisassa keskisyke oli 174 ja maksimisyke vain 180. Eli pikkusen oli näköjään jarru päällä juostessa ja sen huomas. Varmaan moni on huomannut saman joskus autoa ajaessaan. Kun ne tehot siellä konepellin alla on samat mitä aiemminkin, mutta jos unohdat ottaa käsijarrun pois päältä, niin kyllähän se vähän etenemiseen vaikuttaa.

Viimeiset pari kilsaa sai kuitenkin jollakin tavoin pikkusen kiihdytettyä vauhtia. Loppuun asti vauhdit pysyi alle nelosen vauhtina. Lopussa saavutin edellä olevaa kaksikkoa, mutta ihan ei riittäny paukut loppuun asti, jotta ois rinnalle ja ohi päässyt.

Maalin lähestyessä tai jo hyvissä ajoin ennen sitä huomasin, että tavoitteena ollut 39min alitus jää tuleviin juoksuihin. Ei ollut tänään minun päivä. Maalissa pysäytin kellon ja aika näytti 39.19. Virallisissa tuloksissa tarkka aika 4 sekuntia huonompi. Siis tuohan oli uusi ennätys. Mutta miksi ei tuntunut sille maalissa. Eikä heti sen jälkeenkään. Pari päivää asiaa mutusteltuani tuo alkaa tuntua jo paremmalle. Uusia mahdollisuuksia tulee.

Illalla kävin juoksee palauttavan vajaan kympin lenkin. Ajatukset oli vielä päivän tapahtumissa. Mutta se näissä kympin kisoissa on hyvä puoli, että niistä palautuu tosi nopeesti. Maalissakin hetken puhaltelun jälkeen tunne oli niinkuin ei olis juossut olenkaan. Sama fiilis oli palauttavalla lenkillä. Kisaväsymystä ei tuntunut lainkaan.

Illalla puuhanainen Ritu laittoi sähköpostissa muutamia kuvia tuosta juoksusta. Viestin loppuun oli kirjoittanut. "Hienosti juoksit! Saat syödä Lauantai karkkipussin":)

Sunnuntaina palauttava hidas 16km lenkki. Hyvillä fiiliksillä sai juosta. Ja omia fiiliksiä kohotti vielä, kun illalla sai kuulla yhden tutun onnistumisesta omassa juoksussaan.:) Siitä saa virtaa myös omaan treeniin ja tulevaan viikkoon. Nyt pitää vielä muutama päivä kuulostella lähtäänkö ens viikonloppuna juoksee maastovitosta Virpiniemeen...