Lauantaiaamusta starttattiin Oulusta 08.00 jälkeen ja matka Kiuruvedelle sujui tosi rattoisasti jutellessa juoksuharrastuksesta, treeneistä, kisoista ja tavoitteista. Yksi asia mistä juteltiin oli se, millä taktiikalla kannattaisi juosta tälläiset kisat, jotka eivät ole mitään virallisia kisoja millään virallisella matkalla. Miten ois mies miestä vastaan juoksu...?
Perillä oltiin klo 10.00 jälkeen ja pienen alkusählingin jälkeen päästiin perille juoksupaikalle. Kiuruvedellä oli samaan aikaan Viljelijöiden Konemessut. Meidät ohjattiin parkkiin ja lähetttiin Matin kanssa etsimään, missä on kisakanslia ja pukuhuoneet. No oltiinki sitte kohta Konemessujen pääportilla ja lippuluukuilla. Ei vissiin kuullu se pappa oikeen hyvin, ku todettiin sille, että ollaan tultu juoksemaan. Tais luulla, että pojat oli tullu traktorikaupoille :D
No kisakanslia löytyi ja saatiin hoidettua pakolliset kuviot ja siirryttiin lähellä olevalle koululle kamppeiden vaihtoon. Pukuhuoneessa oli joitain paikallisia juoksijoita ja yksi totesi,että osa porukasta tulee lähtemään tosi kovaa heti alusta lähtien. Kovin sellasta 3.00 vauhtia ja seuraavat pari noin 3.20 vauhtia. Itselle nuo vauhdit ovat utopiaa. Matti tuumasi, että jos lähtis tuohon 3.20 ryhmään mukaan.
Keli Kiuruvedellä oli todella kesäinen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja keli kuumeni tunti tunnilta. Oli tulossa jälleen kerran hikinen ja kuuma juoksu. Tämän takia hoideltiin Matin kanssa alkuverkat siellä koulun seinustalla varjossa nurmikenttää juosten. Sitten 4kpl avaavaa rentoa vetoa, jonka jälkeen nestettä ja pakolliset rakontyhjennykset. Pysyteltiin siellä varjossa kunnes oli noin vartti lähtöön ja siirryttiin lähemmäs lähtöpaikkaa.
Lähdössä oli pikkusen hässäkkää, kun lähettäjä olisi välttämättä halunnut lähettää meidät väärään suuntaan. Pienten neuvotteluiden jälkeen lähettäjällekin selvisi suunta, minne juoksijat lähtee.
Lähtölaukaus ja lähdettiin taas tosi reipasta vauhtia. Hetken matkaa kun oli juostu huomasin, että Matti painaa käressä. Missä ne 3.00 ja 3.20 juoksijat on?
Oma juoksu lähti rullaamaan pikkusen suunnitelmia kovempaa tahtia, mutta juoksu sitä pyörätietä pitkin oli tosi helppoa. Eka kilsa 3.45 ja mieli ois tehny jatkaa sitä vauhtia, mutta onneksi maltoin pikkusen rauhottaa tahtia. Reilun kahden kilsan kohdalta alkoi pitkä loiva nousu, joka jopa hieman jyrkkeni jossakin vaiheessa. Silti pystyi pitämään suht hyvin vauhdin noin 4.00-4.07 välillä. Tätä nousua kesti aina 4,5km kohdille asti, kunnes alkoi tasaisempi osuus. Mielessä kävi, että eihä nää mäet nyt niin hirveen pahoja ole ;D Eipä Oulun mies tienny vielä, mitä edessä odottaa. Tähän kohti taitoin matkaa kahden muun juoksijan kanssa. Edessä näkyi selkiä, mutta vielä ei ollut aika kiristää tahtia.
Noin 5km kohdilla ensimmäinen juottopiste ja muki vettä käteen ja suurimman osan kaadoin päälle. Päässä ensimmäistä kertaa kisassa sellainen valkoinen juoksulippis. Oli tosi hyvä valinta tuossa hellekelissä. Päälle kaadettu vesi imeytyi lippikseen ja viilensi ainakin hetken. Juottopaikan jälkeen alusta vaihtui asfaltista sellaiseen hiekkatiehen. Alkoi kiva loiva alamäki, jota oli mukava lasketella alle 4min vauhtia. Juoksu oli helppoa ja rullasi todella hyvin. Kisakenkänä kevyt Adizero Hagio 2 tossu joka toimi asfaltilla, mutta toimi hyvin myös tuolla hiekkatiellä. Tässä vaiheessa tuumasin toiselle juoksijalle, että "onpa kivaa hiekkatietä, mitä lasketella". Tällä kaverilla oli semmonen källi savolainen katse. Tuumas hetken ja totes mulle takas, "niin...vielä". En vielä heti hoksannut, mitä hän tarkoitti, mutta eipä tuota tarvinnut kauaa jännittää. Noin 6km kohdalla alkoi sellanen nousu,että veti sillee sanattomaksi. Piti vaan keskittyä siihen,ettei sippaa siihen mäkeen. Vauhti pois ja maltilla päätin lähtä kipuamaan sitä mäkeä ylös. Mutta kuinka kävikään. Se vauhti, joka käppyröiden mukaan näyttää, että välillä lähinnä kävelty, oli liikaa näille kahdelle juoksijalle. Ja edellä meni selkiä, jotka eivät karanneet vaan aloin hitaasti saavuttaa heitä. Siinä vaiheessa ajatus oli. Nyt juostaan mies miestä vastaan. Vauhdeista ei kannata välittää liikaa. Se todella raskas nousu päättyi vihdoin reilun 7km kohdalla. Se mäki oli noustu 5.15 keskivauhdilla. Alkoi tasaisempi osuus ja välillä loivaa alamäkeä. Jalat noususta sen verran hapoilla ja tukossa, ettei millään päässyt heti rentoon juoksuun. Pikku hiljaa jalat aukeni ja sain juoksua rullaamaan paremmin. Vauhdit palasi takaisin noin 4.05-4.10 välille. Saavutin pari juoksijaa ja ohitin heidät. Juoksu alkoi kulkea koko ajan paremmin. Muutama kilsa ennen maalia sain kunnolla näköpiiriin vielä pari juoksijaa. Menivät noin kilsan ajan semmosen 50metriä mun edellä. Mietin, että missä vaiheessa kannataisi kiristää ja juosta heitä kiinni. Sopiva pätkä tuli 11-12 km välillä ja juoksin sen kilsan 3.55 vauhdilla ja saavutin nämä kaksi juoksijaa. Alkoi taktinen peli, kuka avaa pellit ja missä vaiheessa. Kenellä riittää kirivoimaa lopussa. Viimeinen täysi kilsa menossa. Vauhti on nelosen tahtia ja aletaan nousta loivaa ylämäkeä ja kaarretaan loppusuoralle. Ja niinhä siinä kävi, että tuo takaa-ajo tais syödä mun paukut. Ei ollu minusta pistää hantiin näille kahdelle juoksijalle. Laskettelin rennosti heidän takana maaliin. Se, että loppukiritaistossa hävisin ei harmittanut yhtään. Juoksu oli muuten todella onnistunut. Se, että tuli lähdetyä kokeilemaan täysin erilaisessa maastossa juoksemista, antoi uutta kokemusta. Ja se, että ei hyytynyt siihen ylämäkeen, vaan pääsi jopa poimimaan selkiä juoksun loppupuolella, antoi fiilikset onnistuneesta juoksusta.
Kisan jälkeen otettiin Matin kanssa loppuverkat siellä samaisella koulun pihalla, missä tehtiin alkuverkat. Käytiin läpi kisaa ja selvisi, että Matti oli johtanut kisaa sinne rankkaan mäkeen asti. Siinä oli myös Matilla ollut juttua kisan voittajan kanssa tuosta mäestä. Yhtä lyhytsanainen oli ollut myös tämä kaveri, kun oli vastannut Matin kommenttiin...."nii-i". Matti oli juossut todella loistavasti taas kerran. Ja kun saman seuran miehiä ollaan, niin tehdään tarkkaa työtä myös ajallisesti. Siis hävisin Matille tasan 7 minuuttia. Mun aika 54.45 ja Matin aika 47.45.
 |
| Reittiprofiilia Ei tuo tälleen katottuna niin pahalle näytä :) |
 |
| Tasainen kisavauhti? Siis tämä ei varmaankaan ole se optimaalinen tasaisen taulukon kisavauhdin käppyrä? |
 |
| Sykekäyrää Suht hyvälle näyttää. Rasitus pysynyt kurissa myös siinä rankassa mäessä. |
Kisan jälkeen selvisi, että se toinen juoksija, jolle hävisin loppukirissä, oli mun kanssa samassa sarjassa. Hän oli juossut Terwassa koko maran aikaan 3.01 ja risat. Eli enpä huonolle juoksijalle hävinnyt loppukirissä. No meidän sarjan voittaja olikin sitten ollut täysin ylivoimainen. Voitti meidät useita minuutteja. Pieni tsekkaus tilastoihin kertoi, että kyseessä olikin suht kovan tason juoksija, jonka 10km ennätys on 34min ja risat ja puolikkaan enkka 1.13 ja risat. Ei tarvinnu enempää ihmetellä tuota isoa aikaeroa. :)
Suihkujen ja kamppeiden vaihdon jälkeen jäätiin Matin kanssa kyselee tuloksia kisapaikalla. Selvisi, että kohta on palkintojenjako, joten päätettiin jäädä odottamaan sitä, vaikka ei ollut mitään tietoa tuloksista. Siinä ootellessa nautin munkkikavavit, jotka maistui juoksun päälle ihan hyvälle.
Sitten palkintojenjako. Mun sarjan juoksijoita alettiin palkita ja selvisi, että kakkoseksi oli juossut toinen niistä juoksijoista, joiden kanssa kävin loppukirikamppailua. Siis mitä? Minäkö kolmas? :D Ja niihä siinä kävi. Podiumilla piti käydä pokkaa pokaali ja tulihan palkinnoksi myös kritallilaseja. Tais olla konjakkilaseja. Pitänee käydä kaupassa.... ;D
Paluumatka Kiuruvedeltä Ouluun sujui rattoisasti jutellessa päivän juoksusta ja ja tulevista kisoista sun muusta. Matille kiitokset mukavasta reissuseurasta. Tätä maakuntamatkailua tullaan harrastamaan jatkossakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti