Ratajuoksua ennen, nyt ja jatkossa

Viime viikolla pahentuneet lonkkavaivat laittoivat miettimään ratajuoksun järkevyyttä ja merkitystä omassa harjoittelussa. Mutta vaikka tämä kiusallinen lonkkavaiva ilmeni nimenomaan ratatreenin yhteydessä, niin edelleen pääasiallinen ajatus ratajuoksun osalta on positiivinen. Ja täytyy muistaa, että ratajuoksupaikat voivat olla erilaisia. Toinen rata voi toimia hyvänä harjoittelu- tai kisapaikkana ja toinen rata voi olla sellainen, että siellä juokseminen johtaa vammoihin.

Täytyy aloittaa ratajuoksumietinnät ihan omasta lapsuudesta. Elettiin -70 luvun puoliväliä, tarkkaa vuotta en muista. Olin jo 7v pikkupojasta asti pelannut jalkapalloa ja sen lisäksi juokseminen ja kaikenlainen muu liikkuminen oli joka päiväistä touhua. Ei ollu kännyköitä, pleikkareita tai tietokoneita. Ei naputeltu päivityksiä naamakirjaan tahi blogiin. Samassa pihapiirissä, jossa aikoinaan elettiin, asui silloinen Oulun Pyrinnön toiminnanjohtaja. Muistan kun parkkipaikalla pidettiin "juoksukisoja" pihan lapsille ja Martti kellotti meille aikoja. Sitten eräänä kesäpäivänä piti lähteä juoksemaan nuorten Polar Games -yleisurheilukisoihin Raatin kentälle. Ensimmäinen kerta, kun juoksin radalla. Minkäänlaista kokemusta ei ollut juoksukisoista, siis muutakuin ne pyrähdykset siellä pihapiirin parkkipaikalla. Minut oli ilmoitettu 1000m kisaan. Tonnin startti oli 200 metrin lähtöpaikalla ja muistan edelleen sen, kun siinä seisoskeli iso joukko muita juoksijoita, joista osalla oli hienot pikkarit ja seuran edustuspaitaa päällä.

Lähtölaukaus ja täysiä!!! Kun ei ollut kokemusta juoksukisoista, lähtölaukauksesta todellakin täräytin täysiä suoraan kärkeen ja ihmettelin, kun muu porukka jäi heti lähdöstä. Ei tullut siitä kisasta minun osalta taktiikka- saati kyttäysjuoksua, vaan johdossa paahdoin, sen mitä jaksoin. Mutta niinhä siinä kävi, että taktiikka ei mennyt ihan nappiin ja viimeisellä kierroksella takasuoralla yksi juoksija alkoi lähestyä minua ja pyyhkäsi lopussa ohi. Eli toisena maaliin tulin. Hopeaa tuli ja joku on joskus sanonut, että hopea on ensimmäinen hävitty sija. No enpä tommosia maalissa miettinyt :) Eikä tämä kisa muuten olisi jäänyt niin hyvin mieleen, mutta sen jälkeen, kun oli käyty palkintopallilla pokkaamassa lusikat, niin mua tuli jututtaa yksi vanhempi mies. Siis kun se mies oli varmuudella yli 30v, niin se oli pikkupojan silmissä oikeestaan tosi vanha. Tää mies kyseli kovasti oonko juossu aiemmin kisoja yms. ja kirjoitti nimen ylös sellaseen siniseen ruutuvihkoon. Aikoi kuulemma seurata jatkossakin, näkyykö mun nimeä tuloslistoilla. No ei näkynyt. Tuon jälkeen en enempää kisoissa juossut, vaan jalkapallohommat vei mennessään. Niin ja tämä mies oli vuoden 1971 Helsingin EM-kisoissa 5000m ja 10000m matkoilla kultaa voittanut Juha Väätäinen :)

Tuossa alla kuvaa remontoidusta Raatin stadionista, missä tuo kisa juostiin. Tällä viikolla oli lehdessä juttua, että vuonna 2016 saattas olla Kalevan kisat täällä Oulussa. Olisi kivaa olla mukana, siis katsomossa. En aatellu olla juoksemassa :) Hopeaa tulis kuitenkin sittenki vaan...

Mutta tulevan kesän ja kisakauden osalta kovasti kiinnostaisi olla juoksemassa eräässä ratakisassa. Kajaanissa järjestetään elokuun alussa veteraanien SM-yleisurheilukisat ja siellä olisi tarjolla kovaa kyytiä 5000m ja 10000m kisoissa. Ja kun katsoo edellisten vuosien tuloksia, niin ei tarvi odotella edes sitä hopeaa saati ronssia noista kisoista. Mutta tuo kisa olisi hyvään aikaan ennen perinteiseksi muodostunutta Kempeleen Z-maraton kisaa. Alla oleva kuva on otettu Kajaanista Vimpelinlaakson urheilukeskuksesta, missä järjestettiin elokuussa 2010 Kalevan kisat. Oltiin paikan päällä seuraamassa hienoja kisoja. Upea lämmin kesäkeli suosi kisoja silloin. Toivotaan samanlaista keliä tälle kesää :)

Viime kesänä tuli tehtyä ratajuoksutreenejä Sarkkirannan yleisurheilukentällä. Todella hienossa kunnossa paikat tuolla kentällä ja Sarkkirantaan mennään ensi kesänäkin treenaamaan!

Kaikissa edellä mainituissa paikoissa on normi 400m ratakierros. Pitkät suorat ja kaarrejuoksun osuus per kierros vähäisempi kuin tuolla Ouluhallissa, jossa lonkkavaivat ensimmäistä kertaa ilmenivät.

Eli summa summarum!

Kuten alla olevasta kuvasta näkee Ouluhalli on muodoiltaan pyöreä. Mitä siitä sitten seuraa?

Juoksuradalla suorat ovat todella lyhyet ja varmaan lähes 2/3 kierroksesta on kaarretta. Näin ollen kaarrejuoksua tulee todella paljon per kierros. Olen ihan varma, että nimenomaan kaarrejuoksu tuolla Ouluhallissa on laittanut lonkan oireilemaan. Ja siis nimenomaan vasemman lonkan, siis sisemmän jalan lonkan, joka on noissa kaarteissa jonkinlaisessa jännityksessä koko ajan. Olen kyllä kuullut, että joillakin kirraa kaarrejuoksussa enempi ulompi jalka. Ainakin seuratoveri tuumasi näin ja hänen kertoma syykin oli hyvin looginen: Ulompi jalka joutuu juoksemaan kaarrejuoksussa pidemmän matkan :D

Eli näillä ajatuksilla mentiin viikkoon 8.

Lonkkavaivojen takia juoksemiset siis pannassa ja ohjelmassa treenejä, jotka edistää lonkkaongelmien paranemista. Hyviä neuvoja ja vinkkejä on tullut ihan SM-maratonin mitallimiehiä myöten sen suhteen, miten näitä lonkkaongelmia tulisi hoitaa. Lekurille en vielä kuitenkaan mennyt enkä muutenkaan ammattiapua tähän ongelmaan hakenut, vaikka senkin osalta sain hyvää vinkkiä seuratoverilta. Suositteli kääntymään erään OMT fyssarin puoleen, joka sattuikin olemaan tuttu kaveri futiskentiltä. Samassa porukassa monet vuodet pelattiin. Mutta ehkä syynä tähän omaan jääräpäisyyteni, etten lähtenyt heti hakemaan ammattiapua, on se, että tämä lonkkavaiva ilmaantui minulla vasta siinä yhteydessä, kun siirryin juoksemaan tuonne Ouluhalliin.

Maanantai-lauantai meni samoissa merkeissä kuin oli mennyt edeltävä viikonloppu. Lonkkaa, lonkankoukistajaa ja pakaraa avaavia, venyttäviä ja vahvistavia liikkeitä ja samalla myös keskivartalotreeniä. Hyviä vinkkejä tullu juoksukamuilta näiden liikkeiden suhteen. Ja ollut jännä huomata sellainen, miten pikku hiljaa joitakin jumeja aukeaa ja pystyy tekemään liikkeitä paremmin ja tehokkaammin. Se on paskapuhetta, etteikö vanhaki roppa vois vertyy, ku pikkusen välillä venyttelee ;) Näitä liikkeitä tullaan tekemään jatkossakin. Jospa tämä ennaltaehkäisee vammojen syntymistä tulevaisuudessa. 

Keskiviikkosta täytyy todeta erikseen, että vaikka juoksemaan ei päässyt, niin varsinkin ilta oli todella hieno. Ja tämä kohokohta liittyy jalkapalloon. Italialaisen jalkapallon ystävänä minua aina niin lämmittää nämä Italia-Espanja "maaottelut" myös seurajuokkuetasolla. Ja vaikka oonki As Roma fani, niin minun sydäntä lämmittää erityisesti, kun joku Italian porukka voittaa Barcan. Barcan peli on niin tylsää pallonsiirtelyä ja ylimielisyys kostautui keskiviikko illan matsissa Milania vastaan. Matsin voitti se porukka, jolla oli enempi sydäntä mukana siinä touhussa. Milan - Barcelona 2-0. Ja kun meni jalkapallohommiksi tämä kirjoitus, niin on pakko palata ajatuksissa vielä viime viikonloppuun. Lauantai-ilta Roomassa ja Stadio Olimpicolla vastakkain Serie A matsissa Roma-Juventus. Tuossakin pelissä näki niin hyvin sen, että vaikka Juventus johtaa sarjaa, niin voiton vei se joukkue, jolla oli enempi sydäntä mukana siinä touhussa. Risultato Finale Roma-Juventus 1-0.

Ja tästä jalkapallovuodatuksesta voi vetää aasinsillan juoksuharrastukseen tahi mihin tahansa muuhun harrastukseen.

Onnistut silloin, kun sinulla on oikeasti sydän mukana siinä, mitä teet!

Alla olevassa kuvassa Rooman Olympiastadion, jossa on tullut oltua paikanpäällä seuraamassa As Roman peliä. Mutta kuten kuvasta näkee, toki siellä pystyisi myös juoksemaan. Joku ratatreeni tai joku kisa? Miten ne Timanttiliigan kisat menikään tulevana kesänä?

Kuten aiemmin totesin, koko viikon jatkunut venyttely ja jumppaaminen on päivä päivältä enempi vaan aukaissut jumeja lonkassa ja pakarassa. Ja kun pari päivää on menty ilman kipuja, niin tänään upeana kevätpäivänä ei enää malttanut oottaa. Aurinkoa ja +1 astetta lämmintä :) Saa heittää kalsarit pois jalasta...

Oli pakko saada pikku maistiainen sitä huumetta, mihin koukussa ollaan. Vajaa 10km kevyttä kevyttä hölkkää ja välillä muutamia rauhallisia rentoja kiihdytyksiä. Juoksu oli helppoa ja mikä parasta kivutonta :) Pientä jumia alkoi loppumatkasta tulla pers....pakaraan. Antoi uskoa jatkoa varten ja kun niin helposti pystyi hölkkäämään sellasta 5:40min keskivauhtia, niin ei se kuntokaan ole näköjään viikossa mahdottomasti huonontunut. Nyt maltetaan vielä ens viikko ottaa kevyemmin eikä nosteta liikaa määriä ja tehoja.

Kevättä kohti mennään kovaa kyytiä. Tää on juoksijan huippuaikaa ja tästä nauttii, varsinkin kun pystyy juoksemaan ilman kipuja....