Terwa 2014 raporttia

Vuoden 2014 Terwamaraton juostiin sitten viime viikonloppuna. Kesäinen aurinkoinen upea keli oli. Ehkä jopa hieman liiankin kuumaa juoksuhommaan, mutta kyllä auringonpaiste kuuluu kesään ja Terwasta se kesä ja kisakausi alkaa monella juoksijalla meidän suunnalla.

Terwaaa edeltävä viikko meni itsellä aika pitkälle pyöräillen ja vesijuosten. Kävin toki tekemässä kohta jo itselle perinteeksi muodostuneen mäkikävelyharjoituksen Köykkyrissä. Ihan sillä, että ees välillä pääsee pikkusen puuskuttaa tai huohottaa, ihan miten vaan. Muuten viikko meni levätessä ja hyvin syödessä. Eikö sitä pidäki syödä hyvin kisaviikon aikana. Tästä peruinteestä pidettiin kiinni tälläkin kertaa.

Lauantai ja kisa-aamu. Alkaa sillee sopivasti jännittää. Pittää syyä vähän puuroa ja semmosta, mistä saa hyviä hyvinnopeita hiilareita:) Sitten ruvetaan pakkailee reppuun kamaa ja valmistaudutaan lähtemään kisapaikalle. Vessassa pittää rampata niinku aina kisapäivän aamuna. Hyvähän ne on nuo hommat hoitaa ennen kisaa, niin ei tarvi kisan aikana rampata vessassa. Sitten ulko-ovelle ja lenkkarit jalkaan. Ei hitto, pitää vielä käydä kerran kusella :D No nyt pääsee lähtemään. Hyppään pyörän selkään ja lähen polkee kohti Raattia, missä kisakeskus ja lähtö sijaitsee.

Heti paikalle päästyä vastaan alkoi tulla tuttua porukkaa. Kisajännitys vaan kasvaa ja sykkeet nousee, niinku aina ennen kisaa. Moikkailuja ja muutaman (Timo, Sami, Jukka, Esa, Sanna, Lotta, Seija, Minna, Saara) kanssa vaihdoin siinä jonku sanasen. Törmäsin myös tuttuun Annaan, jolla juoksu jäi väliin masuasukkaan takia. Mutta isäntä oli juoksemassa ja häntä kannustin siinä ja myös reitin varrella.  Expossa kävin tervehtimässä Compressportin edustajaa Eskoa! Pihalla törmäsiin muutamaan tuttuun juoksijaneitoon Kempeleestä. Samalla salilla aikoinaan paljon treenattu. Tytöt oli lähössä juoksee eka kertaa puolikasta. Ehdottelivat, että jos irroitavat omat chipit ja kiinnitetään ne kaikki mun kenkään, niin tulee kuulemma komee aika ekalla kertaa heti heille :D Täytyi todeta heille, että eipä tässä juosta nyt ollenkaan vammojen takia. Tsempit toivotin ja hienosti näytti kaikki juosseen!

Eli jännää oli huomata, miten tuo kisa-aamu ei poikennut juurikaan normista, vaikka tällä kertaa en juossutkaan. Sama tohina ja kisajannitys oli myös tällä kertaa aamusta :) Lähtöpaikalla kävin vielä tsemppaa muutamaa tuttua (Svante, Sami ja Pekka). Ja just siinä ennen starttia, kun katsoin porukkaa viivalla, tuli niin vahvasti mieleen ne omat fiilikset, mitä tuossa tilanteessa aina on. Kohta mennään. Älä nyt lähe liikaa revittelee alussa. Ja höpö höpö, kun paukku pamahtaa, niin kyllä se porukka vaan vie mennessään ja joka kerta lähdöstä tulee innostuttua liian kovaan vauhtiin. Mutta kyllä se vauhti myös siitä tasaantuu, varsinkin pidemmällä matkalla ja monesti vielä tippuu loppua kohti :)

Terwa 2014 lähtö

Ja täytyy todeta itse tapahtuman vierestä seuraamisesta, että on se jännää puuhaa. Startista laitoin kellon käyntiin ja vajaat 4 tuntia reitin varrella olin seuraamassa juoksua. Ensin pyöräilin 10km väliaikapaikalle, jossa halusin seurata tuttujen juoksijoiden väliaikoja ja menoa siinä. Niin hyvältä näytti se ihmisten juoksu ja näki miten porukat nautti tapahtumasta. Ois tehny mieli hypätä mukaan juoksemaan. Yks tuttu huuti mun kohdalla, "mitä sää siellä teet, eikö sun pitäs olla juoksemassa kans?"...vammoja vastasin:) Yks tuttu juoksija pääsi yllättää mut siinä ja pysähty halaamaan ja jatko sen jälkee juoksua:) Telakkatsemppejä voi siis antaa myös näin:)

10km kohdalta ajelin pyörällä Värtön rantaan, missä oli muitakin tuttuja seuraamassa juoksua. Oli hienoa yrittää tsempata tuttuja ja tuntemattomia juoksjoita ja varsinkin toisella kierroksella näki, miten pienikin kannustus tuntu monesta juoksijasta hyvälle. Peukkua tuli ja kiitosta. Tuon saman kannustuksen merkityksen sain itse kokea viimeksi maaliskuussa Roomassa. On sillä vaan kumma vaikutus, kun joku sinulle tuntematon kannustaa sua ja osaa arvostaa sun suoristusta. Ja tietää ja tuntee sen, missä niillä maratonin viimeisillä kilometreillä olet menossa. Koska on itsekin ollut siellä joskus ja kokenut saman joskus. Hikeä, tuskaa, iloa, hymyä, kramppeja kaikenlaista muutakin siinä näki. Mutta jokainen siitä meni ohi ja jatkoi matkaansa.

Ilta ja viikonloppu meni lukiessa kisan tuloksia ja ihmisten kertomuksia omasta juoksusta. Jokainen kertomus on omanlainen. Jokainen juoksu on omanlainen. Ja niin on myös jokainen juoksija!

Tämänkin vuoksi minä olen koukussa tähän juoksuun ja vuonna 2015 toivon saavani kirjoittaa raportissa omasta juoksusta. Mutta jos en juokse, reitin varrella olen varmasti!