Rantalakeus kympin jälkifiiliksiä

Lauantaiaamu ja tiedossa oli pitkästä aikaa kympin kisa. Ilma aamulla pilvinen ja viileähkö, noin 15 astetta. Olisi ollut loistoilma juoksuun. Mutta kisa ei ollut heti aamusta. Koko päivän sitä joutui miettimään ja pikkusen jännäämään. Aiempina vuosina kisa oli ollut jo päivällä, mutta nyt se siirrettiin alkuiltaan ajatuksissa, että silloin ei olisi niin kuumaa kuin päivällä. Mutta kuinka kävikään, kun yritetään säätää aikatauluja. Ilmojen herran tekemisiin se ei vaikuta. Ja niin ollen joskus neljän pintaan aurinko tuli esiin pilvien takaa ja alkoi lämmittää. Oli tulossa kuuma ja hikinen ilta. Ja juoksu. Lähtö kisaan olisi klo 18.00.

Siirryin jo hyvissä ajoin Liminkaan ja siellä urheiluhallilla kävi kunnon kuhina niinkuin tälläsissä pienissä mukavissa juoksutapahtumissa ruukaa olla. Numerolapun haku ja pukuhuoneeseen. Siellä tuli turistua tuttujen naamojen kanssa ilimoista ja tuulen suunnasta. Tais luvata sopivaa tuulta. Välillä takaa ja välillä sivulta. Ei paha.

Sitten siirryttiin bussiin. Matka  kohti Lumijoella sijaitsevaa lähtöpaikaa alkoi. Oli aika  jännä ja harras tunnelma siellä bussissa. Matka kohti tuntematonta lähtöpaikkaa alkoi. Pieni puheensorina kävi, mutta samalla itte kukanen katseli reittiä ja maisemaa. Siis tuota pyörätietä juostaan takaisin päin sinne urheilutalon pihaan, missä maali sijaitsee. Ja voin kertoo.Oli tasaista pitkää suoraa. Ei mäen mäkiä. Siis sellaista minkä silmällä erottaa. Juostessa kyllä sitten huomasi, että oli siinä muutamassa kohtaa sellainen hyvin loiva pitkä ylämäki jota sitten toki  seurasi loiva alamäki. Mäkitreenejä tuonne ei kannata lähtä tekemään eikä myöskään alamäkijuoksun harjoittelu onnistu tuolla :) 5km lähtöpaikan kohdalla bussi jätti kyydistä nuoria juoksijalupauksia. Muu porukka jatkoi matkaa kohti 10km lähtöpaikkaa.

Perillä ollaan, keskellä peltoja. Varjossa muutama pöytä ja niillä vesiämpäreitä. Kuppi vettä ja sitten alkuverkalle Matin ja Jounin kanssa. Jouni siis koko kisan voittaja ja Matti kakkonen. Jouni antoi todella hyvää vinkkiä alkuverryttelyn tekemiseen. Itsellä tuli kunneltua tosi tarkalla korvalla tälläsen kokeneen kovan juoksijan vinkkejä.

Oli aurinkoinen paahtava keli. Ja kuuma asfaltti hohkaa kuumuuttaa. Lähdettiin kävelemään sellasta soratietä kohti metsää. Oli varjoa ja mukavan viileää. Soratien päässä tie kääntyi ja siitä alkoi sellainen nurmettunut pehmeä peltotie, johon oli muodostunut kaksi rinnakkaista polkua. Tänne jäädään tuumas Jouni. Tässä tehdään alkuverkat. Varjoa, viileää ja pehmyt alusta. Lähdettiin hölkkäämään tätä noin 200-250metrin peltotietä ja juostiin ees taas ja samalla juteltiin kaikesta juoksuun ja kisoihin valmistautumiseen liittyvistä asioista. Mm. mitä on kisajännitys? Kannataako kisoissa mitata sykkeitä vai oisko viisainta jättää sykepannat kisoissa pois? Näin vierähti aikaa noin vartti ja seuraan liittyi mukaan vielä Limingan oma poika Markku. Sitte seistiin sen peltotien suoran päässä. Jouni tuumas, Nyt vähän vetoja. Jouni ja Matti menivät eellä. Minä ja Markku tultiin perässä niitä kahta rinnakkaista polkua. Eka veto oli rennon kova. Tai ainakin sille se minusta tuntui. Hölkättiin takas peltotien toiseen päähän. Jouni tuumas, nyt toinen veto mutta rennommin. Ei niin kovaa kuin ekka. Samassa järjestyksessä mentiin kuin ensimmäinen. Mitäpä sitä vaihtamaan, kun hyväksi jo eka kerralla todettiin. Hölkättiin takas peltotien päähän. Jouni totes, tämä on tässä. Nyt ei enempää vetoja. Noin vartti aikaa lähtöön. Kävelyä takas bussin luo. Ja varjopaikan etsimistä. Pikku hörpyt vielä vettä. Siinä seistessä Jouni totes, että tuossa on kaveri jota kannataa lähtä seuramaan ja katsoi Mattia ja mua. Ei se Jouni tainnu ihan tarkkaan tietää mun kympin enkkaa, kun ehotteli mulle, että lähtisin Hansin kyytiin. On vielä liian kovaa tahtia  mulle :) Hansi voittiki mun sarjan kovalla ajalla.

5min lähtöön. Siirrytään varjosta sinne pyörätielle. Aurinko paahtaa armottomasti niskaan ja kupoliin. Ja tulevalla reitillä ei varjopaikkoja tule olemaan. Itse otan lähtöpaikan siitä pyörätien vasemmasta reunasta naisten sarjan voittajan Elinan takaa. En sillä, että oisin kuvitellu lähteväni peesaamaan. :)

Kuva rantalakeusjuoksu.fi sivuilta

Kuvasta näkee, että lämmintä on ollu. Ja tuossa vaiheessa itseäkin vielä hymyilytti. Mutta kyllä se hymy kohta hyytyi :)

Lähtölaukaus ja sännättiin liikkeelle. Seurakaveri Matti nro 128 paineli heti niin komeesti kärkeen. Tuosta Matin lähdöstä voi ottaa itte kukanen mallia. Komeesti nousee jalka :) Keskellä nro 177 Jouni, koko kisan voittaja.

Eka kilsa tuli lähdettyä itselläkin tosi reipasta vauhtia omiin kykyihin nähden, mutta vauhti ei tuntunut yhtään pahalle. Jo siinä eka kilsan aikana vieressä oli tutun kuuloista hengitystä aiemmista kisoista. Syrjäsilmällä huomasin, että Markushan se siinä juoksee. Hienosti kulkee. Reilun kilsan jälkee muutama juoksija pyyhkäsi ohi ja yksi karkasi. Nämä pari muuta meni hetken kovempaa, kunnes saavutettiin heidät ja mentiin ohi. Noin 5km kohdalle asti juoksu tuntui  hyvälle. Mutta sitte alkoi olla liian kuumaa. Hienosti oli reitin varrella huoltopisteillä vesitarjoilua, mutta ei siinä vauhdissa malttanut hiljentää ottamaan sitä vesimukia käteen. Jonkinlainen viilennys sisäisesti ja ulkoisesti olisi ollut tarpeen. Olis pitänyt älytä käyttää Matin taktiikkaa ja huutaa niille siellä juomapisteissä, että heittäkää se vesimukillinen naamalle. Ois ainakin hetkeksi viilentänyt. Jossakin vaiheessa 6km kohdalla rinnalle ilmestyi nainen ja meni ohi. Siinä vaiheessa löytyi vielä jokin lisävaihde koneesta. Kiihdytin vauhtia ja mentiin noin kilsa tämän juoksijan kanssa samaa tahtia. Tässä vaiheessa taisi Markus jäädä meidän kyydistä. Noin 7km kohdalla alkoi tämä nainen jäädä mun kyydistä. Oli jäljellä kolme kilsaa.  Nämä pitäs jaksaa painaa hyvää vauhtia yksin maaliin asti. Nyt ei ollut enää kiriapua tarjolla. Edessä näkyi kyllä pari juoksijaa. Mutta etäisyyttä oli liikaa. Ei niistäkään ollut apua. Siinä kun viimenen 3 kilsaa alkoi mietin, että nyt on vuorossa vielä Coopperin testi. Semmosta nelosen tahtia pitäs mennä. Ja sitä mentiin. Viimenen kilsa. Pyörätie loppui ja siirryttiin juoksemaan tienreunaa ja kaarrettin pikku hiljaa kohti liikuntahallia. Ja kohta alkoikin jo viimeinen suora. Suomen liput liuhui upeasti tuulessa. Fiilis niinku ois Olympialaisissa juossu. Pitkä loppu suora ja paljon väkeä kannustamassa. Nyt pitää ottaa kunnon loppukiri. Nyt ei kontata maaliin. Ja irtoshan se loppukiri ja jalat maasta, kun maalisuoraa painettiin :)

Maali. Aika 39.30. Mahtavaa. Se onnistui!!!! Nyt fiilistellään. Vielä hetki. Mutta silti katseet ovat kääntyneet jo kohti tulevia haasteita, tulevia kisoja. Ja missä seuraavaksi kisataan, sitä en vielä tiedä. Maalipaikalla alkoi jo juttelut seuraavista kisoista. Olis Torniossa ens lauantaina tarjolla kunnon rataraastoa 3000 metrin verran. Matti sinne jo oli kovasti lähdössä. Itse teen päätöksen huomenissa. Joka tapauksessa juoksen lauantainakin, kisaa tai sitten ihan vaan treenin merkeissä.