maanantai 30. kesäkuuta 2014

100 metriä

Olipa upea viikonloppu. Sitä aurinkoa ja lämpöä, mitä edellisessä kirjoituksessa kaipailin, alkaa vihdoinkin löytyä tänne Pohjolaan kans. Mikäs tässä ollessa, kun lomat lähenee ja kelit paranee. Hieno fiilis siitä tulee :) Lauantaina grillailua ja naatiskelua. Täytyy sanoa, että paremmin kuin mitkään lihat tai makkarat, mulle maistuu grillatut kasvikset. Ja sekaan kun laittaa Koskelaskija-juustoa, niin on kyllä hyvää uusien perunoiden ja tietenkin sen grillimakkararan kanssa :)



Grillaushommien lomassa tuli nautittua auringosta ja mietittyä taas juoksua. Josko jo kohta vois vähän kokeilla. Päätöstä en tehnyt, mutta ajatus jäi muhimaan...



Mutta kyllä viikonlopun kohokohta oli eilinen pitkä pyörälenkki maaseudulle Oulusta Tyrnavän ja Muhoksen suuntaan. Melkein 3h tuli nautittua aurinkoa ja upeita kesäisiä maisemia suureksi osaksi pois isojen teiden varrelta. Melkeen yhtä hyvälle on fiilis tollasen pitkän pyörälenkin jälkeen kuin että olisi käynyt juoksemassa. Ja siis se mikä lisäsi tuota upeaa fiilistä oli se, kun yhdessä kohtaa lenkkiä pysähdyin sellaiselle hiekkatielle nauttimaan nestettä. Siinä oli mukavan näköinen pitkä hiekkatien suora, mikä oli osittain nurmettunut. Sillä hetkellä rupesi niin hirveesti tekee mieli....kokeilla juoksua. Sitähän olin miettinyt jo lauantaina. Milloin kokeilis...Olin niin innoissaan etten malttanut edes riisua tuota kuvassa päässä olevaa kypärää päästä :D Noin 100metriä juoksin ja ei sattunu minnekään. Sillee kipeesti. Mutta sattu niin pirun kovaa tonne pääkoppaan, kun huomas että jalka taas parempana. Mahtava tunne!



Oon huomannut sen, että käynnissä olevat jalkapallon mm-kisat ei olisi voineet tulla parempaan aikaan. Huhtikuun lopussa saadun vammadiagnoosin jälkeen aloin heti tehdä todella paljon korvaavaa harjoittelua ihan sillä ajatuksella, että pystyisi ylläpitämään juoksukuntoa. Paraneminen eteni todella hitaasti ja monen treenin jälkeen kantapää harmittavan kipeä. Nyt kisat kestäneet reilut 2 viikkoa ja olen pitänyt käytännössä lähes täyslepoa koko kisojen ajan. Ainoastaan työmatkapyöräilyt olleet ohjelmassa. Eilen sitten pitkästä aikaa pidempi pyörälenkki. Mutta tuokin vaan hitaasti nautiskellen. Ja tämän reilun kahden viikon aikana saanut huomata, että kantapää tuntunut päivä päivältä paremmalle. Tätä tunnetta osaa arvostaa ja nyt pitää vaan edelleen malttaa. Enkä enää mieti juoksukunnon heikkenemistä, vaan sitä että pääsen jossakin vaiheessa kunnolla takaisin juoksun pariin. Yksi juoksukaveri kirjoitti viime viikon lopulla ja totesi todella osuvasti, miten nyt kannattaa edetä. Siis muutaman viikon täyslevosta käytti nimistystä "hallittu juoksukunnon romahduttaminen" Ei siis romahtaminen vaan romahduttaminen! Hyvä puoli tässä on, että uuden kunnon rakentaminen tulee aloitettua maltilla riittävän alhaisilla tehoilla/vauhdeilla. Näin pääsee nauttimaan nousukunnon huumasta ja harjoittelussa on helpompi säilyttää nousujohteisuus. Näistä neuvoista kiitin ja näin tulen etenemään :) Tuo nousukunnon huuma on joskus koettu. Sen haluun kokea uudelleen...



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti