100 metriä

Olipa upea viikonloppu. Sitä aurinkoa ja lämpöä, mitä edellisessä kirjoituksessa kaipailin, alkaa vihdoinkin löytyä tänne Pohjolaan kans. Mikäs tässä ollessa, kun lomat lähenee ja kelit paranee. Hieno fiilis siitä tulee :) Lauantaina grillailua ja naatiskelua. Täytyy sanoa, että paremmin kuin mitkään lihat tai makkarat, mulle maistuu grillatut kasvikset. Ja sekaan kun laittaa Koskelaskija-juustoa, niin on kyllä hyvää uusien perunoiden ja tietenkin sen grillimakkararan kanssa :)

Grillaushommien lomassa tuli nautittua auringosta ja mietittyä taas juoksua. Josko jo kohta vois vähän kokeilla. Päätöstä en tehnyt, mutta ajatus jäi muhimaan...

Mutta kyllä viikonlopun kohokohta oli eilinen pitkä pyörälenkki maaseudulle Oulusta Tyrnavän ja Muhoksen suuntaan. Melkein 3h tuli nautittua aurinkoa ja upeita kesäisiä maisemia suureksi osaksi pois isojen teiden varrelta. Melkeen yhtä hyvälle on fiilis tollasen pitkän pyörälenkin jälkeen kuin että olisi käynyt juoksemassa. Ja siis se mikä lisäsi tuota upeaa fiilistä oli se, kun yhdessä kohtaa lenkkiä pysähdyin sellaiselle hiekkatielle nauttimaan nestettä. Siinä oli mukavan näköinen pitkä hiekkatien suora, mikä oli osittain nurmettunut. Sillä hetkellä rupesi niin hirveesti tekee mieli....kokeilla juoksua. Sitähän olin miettinyt jo lauantaina. Milloin kokeilis...Olin niin innoissaan etten malttanut edes riisua tuota kuvassa päässä olevaa kypärää päästä :D Noin 100metriä juoksin ja ei sattunu minnekään. Sillee kipeesti. Mutta sattu niin pirun kovaa tonne pääkoppaan, kun huomas että jalka taas parempana. Mahtava tunne!

Oon huomannut sen, että käynnissä olevat jalkapallon mm-kisat ei olisi voineet tulla parempaan aikaan. Huhtikuun lopussa saadun vammadiagnoosin jälkeen aloin heti tehdä todella paljon korvaavaa harjoittelua ihan sillä ajatuksella, että pystyisi ylläpitämään juoksukuntoa. Paraneminen eteni todella hitaasti ja monen treenin jälkeen kantapää harmittavan kipeä. Nyt kisat kestäneet reilut 2 viikkoa ja olen pitänyt käytännössä lähes täyslepoa koko kisojen ajan. Ainoastaan työmatkapyöräilyt olleet ohjelmassa. Eilen sitten pitkästä aikaa pidempi pyörälenkki. Mutta tuokin vaan hitaasti nautiskellen. Ja tämän reilun kahden viikon aikana saanut huomata, että kantapää tuntunut päivä päivältä paremmalle. Tätä tunnetta osaa arvostaa ja nyt pitää vaan edelleen malttaa. Enkä enää mieti juoksukunnon heikkenemistä, vaan sitä että pääsen jossakin vaiheessa kunnolla takaisin juoksun pariin. Yksi juoksukaveri kirjoitti viime viikon lopulla ja totesi todella osuvasti, miten nyt kannattaa edetä. Siis muutaman viikon täyslevosta käytti nimistystä "hallittu juoksukunnon romahduttaminen" Ei siis romahtaminen vaan romahduttaminen! Hyvä puoli tässä on, että uuden kunnon rakentaminen tulee aloitettua maltilla riittävän alhaisilla tehoilla/vauhdeilla. Näin pääsee nauttimaan nousukunnon huumasta ja harjoittelussa on helpompi säilyttää nousujohteisuus. Näistä neuvoista kiitin ja näin tulen etenemään :) Tuo nousukunnon huuma on joskus koettu. Sen haluun kokea uudelleen...

Siitä minä nautin

Juoksutelakka jatkuu ja Azzurrit jäi alkulohkoon MM-kisoissa. Siinäpä ne tärkeimmät tähän hetkeen.

Juoksuhommien osalta olen jo pidemmän aikaa ollut mukana eräässä fb ryhmässä. Jo pitkän aikaa olen huomannut sen, että tietynlaiset minäminäminä-tyypit ja itselleen jotain statusta hakevat tyypit vaan lähinnä ärsyttävät tuolla ryhmässä. Ja varsinkin ne, jotka tuntuvat tietävän kaikesta kaiken. Siis ihan joka asiasta. Joka paikkaan pitää olla tunkemassa itseään esille. Mulle sellanen ei vaan käy enkä sellaista jaksa katsella. Ainut asia tuolla, mistä oikeastaan olen enää halunnut keskustella, on käynnissä olevat futiskisat. Eli ollaan tuolla mukana kisojen päättymiseen asti. Sit riittää ja matka jatkuu eteenpäin.

Heinäkuun puolivälistä lomille ja sittenhän se kesäkin toivottavasti alkaa. Tämän hetkinen +10 astetta ei oikein tunnu kesälle. Lomalla olisi tarkoitus sitten myös testata juoksuaskelia jossakin pururadalla. Ihan vaan jos sais alkuun juosta semmosen 2-3km ilman kipua. Siitä mä oisin nyt niin kiitollinen.

Pyyhkäise nuo vammatpilvet pois jalasta. Sininen taivas. Aurinko. Lämpöä. Juoksulenkki. Sitä odotan, sitä kaipaan. Siitä nautin...

Matkalla mäen päälle

Tahtoisin kirjoittaa jo siitä, että taas juostaan!

Laskin juuri, että nyt on 44. päivä ilman juoksua. Siis eihän tuo ole aika eikä mikään, kun miettii esim. niitä, jotka ovat olleet kuukausia tai toista vuotta jo telakalla, haaveillen siitä samasta, mistä itsekin haaveilen. "Jospa mä jo huomenna voisin käydä vähän lenkillä". Samaa kuin toivon itselle, toivon myös näille toisille telakkakamuille, että saan lukea heidän kirjoituksia siitä, miten juoksu taas onnistuu, ilman kipuja siis. Kyllä itsekin varmasti nyt voisin jo vähän lenkillä käydä, mutta kivun kanssa. Ja sitä en enää halua. Liian pitkään jatkoin sitä keväällä.

Jotenkin kuitenkin mieli on positiivinen, kun merkkejä on siitä, että jalka olisi tulossa kuntoon. Välillä jopa niitä päiviä, kun kipua ei muista olleen kertaakaan. Mutta edelleen tulee päiviä, jolloin saa muistutuksen siitä, että jalka ei ole vielä juoksukunnossa. Kipua on aamulla ja myös ilallla treenin jälkeen. Siis ei juoksutreenin, vaan vesijuoksun, pyöräilyn, mäkikävelyn...

Korvaavia treenejä tullut tehtyä 10-12h / viikko. Ja niissä merkeissä jatkuu myös tämä viikko. Kova usko on, että heinäkuussa pääsisi jo aloittamaan juoksuhommia. Ja pitäisi päästä, jotta kannattaisi lähteä elokuussa Jyväskylään juoksemaan. Hotelli ollut varattuna sinne jo monta kuukautta sitten. Vielä en ole lähtenyt perumaan hotellivarausta. Vielä riittää uskoa, että siellä pääsisi juoksemaan.

Eli matka sen mäen päälle, jossa pystyy juoksemaan ilman kipuja, jatkuu edelleen.Viime viikolla taas kävin kiipeämässä mäkeä tuolla Köykkyrin suunnalla. 10 kertaa kiipesin hellekelissä mäen päälle ja viimeisen nousun jälkeen pysähdys ja katse kauas horisonttiin. Näkyykö jossakin se päivä, mitä tässä odotan. Ei näkynyt vielä. Tällä viikolla käyn uudelleen kiipeämässä ja etsimässä...

No jotain lohtua tähän juoksemattomuuteen tuo tämän viikon torstaina alkavat Futiksen MM-kisat! Upeaa viidettä tiedossa kuukauden ajaksi! Forza Azurri!