Valio Maitojuoksu

Maaliskuussa tuli merkkailtua ylös muutamia juoksutapahtumia, joissa voisi kuluvan kisakauden aikana käydä juoksemassa. Yksi niistä oli Kiuruvedellä heinäkuussa järjestettävä Valio Maitojuoksu. Tämän jälkeen asia unohtui, kunnes viime viikonloppuna aloin miettiä, missä suht lähellä olisi sopivaa kisaa tarjolla. Siinä vaiheessa muistin ko. tapahtuman. Tuli katseltua viime vuoden puolimaraton tuloksia ja jo siinä vaiheessa huomasin, että on aika kovatasoiset karkelot tiedossa, jos tuonne lähtee. Keskiviikkona soittelin tuonne kisapaikalle ja kyselin tietoja kisasta. Selvisi, että tänä vuonna juostaan sellainen reilun 13km reitti, jossa osa reitistä tulee menemään hiihtolatupohjia pitkin. Hieman yritin kysellä reitin mäkisyydestä ja sain vastausta, että siitä 6km kohdalta lähtee semmonen pikkusen kovempi nousu. Ja näin tein saman tien päätöksen, että tuonne lähtään juoksemaan ja pistin ilmoittautumiset sisään. Laitoin tietoa kisasta tuonne FB:n juoksufoorumille ja mukava oli, kun seurakamu Matti innostui parin tunnin harkinnan jälkeen lähtemään juoksemaan tuonne.

Lauantaiaamusta starttattiin Oulusta 08.00 jälkeen ja matka Kiuruvedelle sujui tosi rattoisasti jutellessa juoksuharrastuksesta, treeneistä, kisoista ja tavoitteista. Yksi asia mistä juteltiin oli se, millä taktiikalla kannattaisi juosta tälläiset kisat, jotka eivät ole mitään virallisia kisoja millään virallisella matkalla. Miten ois mies miestä vastaan juoksu...?

Perillä oltiin klo 10.00 jälkeen ja pienen alkusählingin jälkeen päästiin perille juoksupaikalle. Kiuruvedellä oli samaan aikaan Viljelijöiden Konemessut. Meidät ohjattiin parkkiin ja lähetttiin Matin kanssa etsimään, missä on kisakanslia ja pukuhuoneet. No oltiinki sitte kohta Konemessujen pääportilla ja lippuluukuilla. Ei vissiin kuullu se pappa oikeen hyvin, ku todettiin sille, että ollaan tultu juoksemaan. Tais luulla, että pojat oli tullu traktorikaupoille :D

No kisakanslia löytyi ja saatiin hoidettua pakolliset kuviot ja siirryttiin lähellä olevalle koululle kamppeiden vaihtoon. Pukuhuoneessa oli joitain paikallisia juoksijoita ja yksi totesi,että osa porukasta tulee lähtemään tosi kovaa heti alusta lähtien. Kovin sellasta 3.00 vauhtia ja seuraavat pari noin 3.20 vauhtia. Itselle nuo vauhdit ovat utopiaa. Matti tuumasi, että jos lähtis tuohon 3.20 ryhmään mukaan.

Keli Kiuruvedellä  oli todella kesäinen. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja keli kuumeni tunti tunnilta. Oli tulossa jälleen kerran hikinen ja kuuma juoksu. Tämän takia hoideltiin Matin kanssa alkuverkat siellä koulun seinustalla varjossa nurmikenttää juosten. Sitten 4kpl avaavaa rentoa vetoa, jonka jälkeen nestettä ja pakolliset rakontyhjennykset. Pysyteltiin siellä varjossa kunnes oli noin vartti lähtöön ja siirryttiin lähemmäs lähtöpaikkaa.

Lähdössä oli pikkusen hässäkkää, kun lähettäjä olisi välttämättä halunnut lähettää meidät väärään suuntaan. Pienten neuvotteluiden jälkeen lähettäjällekin selvisi suunta, minne juoksijat lähtee.

Lähtölaukaus ja lähdettiin taas tosi reipasta vauhtia. Hetken matkaa  kun oli juostu huomasin, että Matti painaa käressä. Missä ne 3.00 ja 3.20 juoksijat on?

Oma juoksu lähti rullaamaan pikkusen suunnitelmia kovempaa tahtia, mutta juoksu sitä pyörätietä pitkin oli tosi helppoa. Eka kilsa 3.45 ja mieli ois tehny jatkaa sitä vauhtia, mutta onneksi maltoin pikkusen rauhottaa tahtia. Reilun kahden kilsan kohdalta alkoi pitkä loiva nousu, joka jopa hieman jyrkkeni jossakin vaiheessa. Silti pystyi pitämään suht hyvin vauhdin noin 4.00-4.07 välillä. Tätä nousua kesti aina 4,5km kohdille asti, kunnes alkoi tasaisempi osuus. Mielessä kävi, että eihä nää mäet nyt niin hirveen pahoja ole ;D Eipä Oulun mies tienny vielä, mitä edessä odottaa. Tähän kohti taitoin matkaa kahden muun juoksijan kanssa. Edessä näkyi selkiä, mutta vielä ei ollut aika kiristää tahtia.

Noin 5km kohdilla ensimmäinen juottopiste ja muki vettä käteen ja suurimman osan kaadoin päälle. Päässä ensimmäistä kertaa kisassa sellainen valkoinen juoksulippis. Oli tosi hyvä valinta tuossa hellekelissä. Päälle kaadettu vesi imeytyi lippikseen ja viilensi ainakin hetken. Juottopaikan jälkeen alusta vaihtui asfaltista sellaiseen hiekkatiehen. Alkoi kiva loiva alamäki, jota oli mukava lasketella alle 4min vauhtia. Juoksu oli helppoa ja rullasi todella hyvin. Kisakenkänä kevyt Adizero Hagio 2 tossu joka toimi asfaltilla, mutta toimi hyvin myös tuolla hiekkatiellä. Tässä vaiheessa tuumasin toiselle juoksijalle, että "onpa kivaa hiekkatietä, mitä lasketella". Tällä kaverilla oli semmonen källi savolainen katse. Tuumas hetken ja totes mulle takas, "niin...vielä". En vielä heti hoksannut, mitä hän tarkoitti, mutta eipä tuota tarvinnut kauaa jännittää. Noin 6km kohdalla alkoi sellanen nousu,että veti sillee sanattomaksi. Piti vaan keskittyä siihen,ettei sippaa siihen mäkeen. Vauhti pois ja maltilla päätin lähtä kipuamaan sitä mäkeä ylös. Mutta kuinka kävikään. Se vauhti, joka käppyröiden mukaan näyttää, että välillä lähinnä kävelty, oli liikaa näille kahdelle juoksijalle. Ja edellä meni selkiä, jotka eivät karanneet vaan aloin hitaasti saavuttaa heitä. Siinä vaiheessa ajatus oli. Nyt juostaan mies miestä vastaan. Vauhdeista ei kannata välittää liikaa. Se todella raskas nousu päättyi vihdoin reilun 7km kohdalla. Se mäki oli noustu 5.15 keskivauhdilla. Alkoi tasaisempi osuus ja välillä loivaa alamäkeä. Jalat noususta sen verran hapoilla ja tukossa, ettei millään päässyt heti rentoon juoksuun. Pikku hiljaa jalat aukeni ja sain juoksua rullaamaan paremmin. Vauhdit palasi takaisin noin 4.05-4.10 välille. Saavutin pari juoksijaa ja ohitin heidät. Juoksu alkoi kulkea koko ajan paremmin. Muutama kilsa ennen maalia sain kunnolla näköpiiriin vielä pari juoksijaa. Menivät noin kilsan ajan semmosen 50metriä mun edellä. Mietin, että missä vaiheessa kannataisi kiristää ja juosta heitä kiinni. Sopiva pätkä tuli 11-12 km välillä ja juoksin sen kilsan 3.55 vauhdilla ja saavutin nämä kaksi juoksijaa. Alkoi taktinen peli, kuka avaa pellit ja missä vaiheessa. Kenellä riittää kirivoimaa lopussa. Viimeinen täysi kilsa menossa. Vauhti on nelosen tahtia ja aletaan nousta loivaa ylämäkeä ja kaarretaan loppusuoralle. Ja niinhä siinä kävi, että tuo takaa-ajo tais syödä mun paukut. Ei ollu minusta pistää hantiin näille kahdelle juoksijalle. Laskettelin rennosti heidän takana maaliin. Se, että loppukiritaistossa hävisin ei harmittanut yhtään. Juoksu oli muuten todella onnistunut. Se, että tuli lähdetyä kokeilemaan täysin erilaisessa maastossa juoksemista, antoi uutta kokemusta. Ja se, että ei hyytynyt siihen ylämäkeen, vaan pääsi jopa poimimaan selkiä juoksun loppupuolella, antoi fiilikset onnistuneesta juoksusta.

Kisan jälkeen otettiin Matin kanssa loppuverkat siellä samaisella koulun pihalla, missä tehtiin alkuverkat. Käytiin läpi kisaa ja selvisi, että Matti oli johtanut kisaa sinne rankkaan mäkeen asti. Siinä oli myös Matilla ollut juttua kisan voittajan kanssa tuosta mäestä. Yhtä lyhytsanainen oli ollut myös tämä kaveri, kun oli vastannut Matin kommenttiin...."nii-i". Matti oli juossut todella loistavasti taas kerran. Ja kun saman seuran miehiä ollaan, niin tehdään tarkkaa työtä myös ajallisesti. Siis hävisin Matille tasan 7 minuuttia. Mun aika 54.45 ja Matin aika 47.45.

Reittiprofiilia

Ei tuo tälleen katottuna niin pahalle näytä :)

Tasainen kisavauhti?

Siis tämä ei varmaankaan ole se optimaalinen tasaisen taulukon kisavauhdin käppyrä? 

Sykekäyrää

Suht hyvälle näyttää. Rasitus pysynyt kurissa myös siinä rankassa mäessä.

Kisan jälkeen selvisi, että se toinen juoksija, jolle hävisin loppukirissä, oli mun kanssa samassa sarjassa. Hän oli juossut Terwassa koko maran aikaan 3.01 ja risat. Eli enpä huonolle juoksijalle hävinnyt loppukirissä. No meidän sarjan voittaja olikin sitten ollut täysin ylivoimainen. Voitti meidät useita minuutteja. Pieni tsekkaus tilastoihin kertoi, että kyseessä olikin suht kovan tason juoksija, jonka 10km ennätys on 34min ja risat ja puolikkaan enkka 1.13 ja risat. Ei tarvinnu enempää ihmetellä tuota isoa aikaeroa. :)

Suihkujen ja kamppeiden vaihdon jälkeen jäätiin Matin kanssa kyselee tuloksia kisapaikalla. Selvisi, että kohta on palkintojenjako, joten päätettiin jäädä odottamaan sitä, vaikka ei ollut mitään tietoa tuloksista. Siinä ootellessa nautin munkkikavavit, jotka maistui juoksun päälle ihan hyvälle.

Sitten palkintojenjako. Mun sarjan juoksijoita alettiin palkita ja selvisi, että kakkoseksi oli juossut toinen niistä juoksijoista, joiden kanssa kävin loppukirikamppailua. Siis mitä? Minäkö kolmas? :D Ja niihä siinä kävi. Podiumilla piti käydä pokkaa pokaali ja tulihan palkinnoksi myös kritallilaseja. Tais olla konjakkilaseja. Pitänee käydä kaupassa.... ;D

Paluumatka Kiuruvedeltä Ouluun sujui rattoisasti jutellessa päivän juoksusta ja ja tulevista kisoista sun muusta. Matille kiitokset mukavasta reissuseurasta. Tätä maakuntamatkailua tullaan harrastamaan jatkossakin.

Muistutus

Et ole enää 20-kymppinen.
Et ole enää 30-kymppinen.
Et ole enää 40-kymppinen.
Olet kohta viiskymppinen.

Tämä realiteetti muistutti olemassa olostaan taas tänä aamuna. Ja samalla ajatukset palasi helmikuun vaikeuksiin. Lonkkakipu on täällä taas. Aamulla oli ukko niin kankeena. Siis sillee. Ei sillee. Tuli mieleen, että mitä tehty väärin. Venyttelyt, lihashuollot ja ryhtiä parantavat liikkeet on hoidettu säännöllisesti. Onko niin, että Terwan jälkeen tullut innostuttua liikaa kilpailemaan ja juoksemaan kovemmilla vauhdeilla.

Kesäkuun alusta tullut kilpailtua 6 kertaa lyhemmillä matkoilla. Siis sellasissa juoksuissa, joissa mennään alusta asti lähes maksimeilla.
- 3.6. Auran kisoissa maastokolmonen, 12.05
- 7.6. Illin maastovitonen, 19.24
- 14.6. Illin maastovitonen 19.27
- 20.6. Illin maastovitonen 18.51
- 28.6. Illin maastovitonen 18.53
- 6.7. Rantalakeuskymppi 39.30

Tämä viikko tullut juostua kaikki treenit alle 5min keskivauhdilla.
- vauhtileikittely 11km, á 4.35
- 4x2000m, á 4.02
- kevyt lenkki, á 4.55
- reipas 11km, á 4.28

Nyt taitaa kroppa ilmoittaa, että aika hellittää hetkeksi. Ja hyvä, että ilmoittaa näin. Ja tällä kertaa uskon kroppaa enkä tee samaa virhettä kuin helmikuussa. Nyt viikonloppu huilia juoksusta. Voi vaikka tankata grilliruokaa, juoda pari lasia punkkua, saunabisset ja nauttia elämästä. Jos vaikka sais pikkusen lisää rasvaa luiden ympärille :)

Tänään ja tulevana viikonloppuna on moni tuttu kisaamassa ympäri suomee. Kaikille tsemppiä omiin suorituksiin. Täällä ollaan hengessä mukana ja otetaan huurteinen teidän hyville suorituksille....no pari....muutama.... :)

Rantalakeus kympin jälkifiiliksiä

Lauantaiaamu ja tiedossa oli pitkästä aikaa kympin kisa. Ilma aamulla pilvinen ja viileähkö, noin 15 astetta. Olisi ollut loistoilma juoksuun. Mutta kisa ei ollut heti aamusta. Koko päivän sitä joutui miettimään ja pikkusen jännäämään. Aiempina vuosina kisa oli ollut jo päivällä, mutta nyt se siirrettiin alkuiltaan ajatuksissa, että silloin ei olisi niin kuumaa kuin päivällä. Mutta kuinka kävikään, kun yritetään säätää aikatauluja. Ilmojen herran tekemisiin se ei vaikuta. Ja niin ollen joskus neljän pintaan aurinko tuli esiin pilvien takaa ja alkoi lämmittää. Oli tulossa kuuma ja hikinen ilta. Ja juoksu. Lähtö kisaan olisi klo 18.00.

Siirryin jo hyvissä ajoin Liminkaan ja siellä urheiluhallilla kävi kunnon kuhina niinkuin tälläsissä pienissä mukavissa juoksutapahtumissa ruukaa olla. Numerolapun haku ja pukuhuoneeseen. Siellä tuli turistua tuttujen naamojen kanssa ilimoista ja tuulen suunnasta. Tais luvata sopivaa tuulta. Välillä takaa ja välillä sivulta. Ei paha.

Sitten siirryttiin bussiin. Matka  kohti Lumijoella sijaitsevaa lähtöpaikaa alkoi. Oli aika  jännä ja harras tunnelma siellä bussissa. Matka kohti tuntematonta lähtöpaikkaa alkoi. Pieni puheensorina kävi, mutta samalla itte kukanen katseli reittiä ja maisemaa. Siis tuota pyörätietä juostaan takaisin päin sinne urheilutalon pihaan, missä maali sijaitsee. Ja voin kertoo.Oli tasaista pitkää suoraa. Ei mäen mäkiä. Siis sellaista minkä silmällä erottaa. Juostessa kyllä sitten huomasi, että oli siinä muutamassa kohtaa sellainen hyvin loiva pitkä ylämäki jota sitten toki  seurasi loiva alamäki. Mäkitreenejä tuonne ei kannata lähtä tekemään eikä myöskään alamäkijuoksun harjoittelu onnistu tuolla :) 5km lähtöpaikan kohdalla bussi jätti kyydistä nuoria juoksijalupauksia. Muu porukka jatkoi matkaa kohti 10km lähtöpaikkaa.

Perillä ollaan, keskellä peltoja. Varjossa muutama pöytä ja niillä vesiämpäreitä. Kuppi vettä ja sitten alkuverkalle Matin ja Jounin kanssa. Jouni siis koko kisan voittaja ja Matti kakkonen. Jouni antoi todella hyvää vinkkiä alkuverryttelyn tekemiseen. Itsellä tuli kunneltua tosi tarkalla korvalla tälläsen kokeneen kovan juoksijan vinkkejä.

Oli aurinkoinen paahtava keli. Ja kuuma asfaltti hohkaa kuumuuttaa. Lähdettiin kävelemään sellasta soratietä kohti metsää. Oli varjoa ja mukavan viileää. Soratien päässä tie kääntyi ja siitä alkoi sellainen nurmettunut pehmeä peltotie, johon oli muodostunut kaksi rinnakkaista polkua. Tänne jäädään tuumas Jouni. Tässä tehdään alkuverkat. Varjoa, viileää ja pehmyt alusta. Lähdettiin hölkkäämään tätä noin 200-250metrin peltotietä ja juostiin ees taas ja samalla juteltiin kaikesta juoksuun ja kisoihin valmistautumiseen liittyvistä asioista. Mm. mitä on kisajännitys? Kannataako kisoissa mitata sykkeitä vai oisko viisainta jättää sykepannat kisoissa pois? Näin vierähti aikaa noin vartti ja seuraan liittyi mukaan vielä Limingan oma poika Markku. Sitte seistiin sen peltotien suoran päässä. Jouni tuumas, Nyt vähän vetoja. Jouni ja Matti menivät eellä. Minä ja Markku tultiin perässä niitä kahta rinnakkaista polkua. Eka veto oli rennon kova. Tai ainakin sille se minusta tuntui. Hölkättiin takas peltotien toiseen päähän. Jouni tuumas, nyt toinen veto mutta rennommin. Ei niin kovaa kuin ekka. Samassa järjestyksessä mentiin kuin ensimmäinen. Mitäpä sitä vaihtamaan, kun hyväksi jo eka kerralla todettiin. Hölkättiin takas peltotien päähän. Jouni totes, tämä on tässä. Nyt ei enempää vetoja. Noin vartti aikaa lähtöön. Kävelyä takas bussin luo. Ja varjopaikan etsimistä. Pikku hörpyt vielä vettä. Siinä seistessä Jouni totes, että tuossa on kaveri jota kannataa lähtä seuramaan ja katsoi Mattia ja mua. Ei se Jouni tainnu ihan tarkkaan tietää mun kympin enkkaa, kun ehotteli mulle, että lähtisin Hansin kyytiin. On vielä liian kovaa tahtia  mulle :) Hansi voittiki mun sarjan kovalla ajalla.

5min lähtöön. Siirrytään varjosta sinne pyörätielle. Aurinko paahtaa armottomasti niskaan ja kupoliin. Ja tulevalla reitillä ei varjopaikkoja tule olemaan. Itse otan lähtöpaikan siitä pyörätien vasemmasta reunasta naisten sarjan voittajan Elinan takaa. En sillä, että oisin kuvitellu lähteväni peesaamaan. :)

Kuva rantalakeusjuoksu.fi sivuilta

Kuvasta näkee, että lämmintä on ollu. Ja tuossa vaiheessa itseäkin vielä hymyilytti. Mutta kyllä se hymy kohta hyytyi :)

Lähtölaukaus ja sännättiin liikkeelle. Seurakaveri Matti nro 128 paineli heti niin komeesti kärkeen. Tuosta Matin lähdöstä voi ottaa itte kukanen mallia. Komeesti nousee jalka :) Keskellä nro 177 Jouni, koko kisan voittaja.

Eka kilsa tuli lähdettyä itselläkin tosi reipasta vauhtia omiin kykyihin nähden, mutta vauhti ei tuntunut yhtään pahalle. Jo siinä eka kilsan aikana vieressä oli tutun kuuloista hengitystä aiemmista kisoista. Syrjäsilmällä huomasin, että Markushan se siinä juoksee. Hienosti kulkee. Reilun kilsan jälkee muutama juoksija pyyhkäsi ohi ja yksi karkasi. Nämä pari muuta meni hetken kovempaa, kunnes saavutettiin heidät ja mentiin ohi. Noin 5km kohdalle asti juoksu tuntui  hyvälle. Mutta sitte alkoi olla liian kuumaa. Hienosti oli reitin varrella huoltopisteillä vesitarjoilua, mutta ei siinä vauhdissa malttanut hiljentää ottamaan sitä vesimukia käteen. Jonkinlainen viilennys sisäisesti ja ulkoisesti olisi ollut tarpeen. Olis pitänyt älytä käyttää Matin taktiikkaa ja huutaa niille siellä juomapisteissä, että heittäkää se vesimukillinen naamalle. Ois ainakin hetkeksi viilentänyt. Jossakin vaiheessa 6km kohdalla rinnalle ilmestyi nainen ja meni ohi. Siinä vaiheessa löytyi vielä jokin lisävaihde koneesta. Kiihdytin vauhtia ja mentiin noin kilsa tämän juoksijan kanssa samaa tahtia. Tässä vaiheessa taisi Markus jäädä meidän kyydistä. Noin 7km kohdalla alkoi tämä nainen jäädä mun kyydistä. Oli jäljellä kolme kilsaa.  Nämä pitäs jaksaa painaa hyvää vauhtia yksin maaliin asti. Nyt ei ollut enää kiriapua tarjolla. Edessä näkyi kyllä pari juoksijaa. Mutta etäisyyttä oli liikaa. Ei niistäkään ollut apua. Siinä kun viimenen 3 kilsaa alkoi mietin, että nyt on vuorossa vielä Coopperin testi. Semmosta nelosen tahtia pitäs mennä. Ja sitä mentiin. Viimenen kilsa. Pyörätie loppui ja siirryttiin juoksemaan tienreunaa ja kaarrettin pikku hiljaa kohti liikuntahallia. Ja kohta alkoikin jo viimeinen suora. Suomen liput liuhui upeasti tuulessa. Fiilis niinku ois Olympialaisissa juossu. Pitkä loppu suora ja paljon väkeä kannustamassa. Nyt pitää ottaa kunnon loppukiri. Nyt ei kontata maaliin. Ja irtoshan se loppukiri ja jalat maasta, kun maalisuoraa painettiin :)

Maali. Aika 39.30. Mahtavaa. Se onnistui!!!! Nyt fiilistellään. Vielä hetki. Mutta silti katseet ovat kääntyneet jo kohti tulevia haasteita, tulevia kisoja. Ja missä seuraavaksi kisataan, sitä en vielä tiedä. Maalipaikalla alkoi jo juttelut seuraavista kisoista. Olis Torniossa ens lauantaina tarjolla kunnon rataraastoa 3000 metrin verran. Matti sinne jo oli kovasti lähdössä. Itse teen päätöksen huomenissa. Joka tapauksessa juoksen lauantainakin, kisaa tai sitten ihan vaan treenin merkeissä.