Veteraanien SM-maraton

Nyt sen on juostu. Juoksu johon tehty töitä läpi talven. Ensimmäinen juoksu Veteraaninen SM-kioissa. Ja kuten tiedossa oli. Kyyti tulee olemaan hurjaa. Mutta samalla kyyti oli nautintoa. Ainakin 35km kohdalle asti...

Viimeisen viikon valmistelut ja tankkaukset menivät ihan putkeen. Ja välillä oireileva lonkkakipu pisti keventää ihan kunnolla ennen kisaa. Mutta uskon, että se oli vaan hyväksi kisan suhteen. Lonkka ei vaivannut kisassa muuten kuin parissa ylämäessä. Niitä oli hankala juosta ylös. Varsinkin se Patosillan ylämäki piti ottaa toisella kiekalla tosi varman päälle. Mutta sitten kun päästiin taas tasaiselle, lonkka ei vaivannut yhtään.

Keli oli ehkä hieman liian lämmin optimijuoksuilmaksi, mutta ei tosiaan valiteta yhtään. Sen verran kylmä ja sateinen on ollut koko kevät, niin nyt nautitaan kun on aurinkoa ja lämmintä. Sai siinä juostessa samalla kesän ensimmäiset rusketusraidat hommattua :) Tuosta kyllä huomaa, että taisi se aurinko tosiaan porottaa ihan kunnolla...pikkusen liian kuumasti....

Kisapaikalle hyvissä ajoin pari tuntia ennen lähtöä. Kamppeiden vaihto ja seuran, Kuivasjärven Aura, teltalla muiden juoksijoiden kanssa juttelua ja kisaan valmistautumista. Ennen lähtöä juttua muutaman juoksukamun kanssa. Sitten odottiin lähtölaukausta. Tarkoitus lähtä heti alkuun suht reipasta vauhtia, mutta silti varman päälle, ettei tule katkeamista. Eka kilsa 4.23 vauhtia ja sen jälkeen suhteellisen tasaisia kilsoja noin 4.30 vauhtia. Tuli eka kymppi täyteen ja ajatus, ettei kertaakaan ole ollut näin helppoa meno maratonilla. Siitä eteenpäin samaa vauhtia 15km paikkeille. Ja saavuttiin edellä juoksevia. Tämän jälkeen parin juoksijan kanssa pieni vauhdinlisäys ja puolimatkaan saavuttiin väliajassa 1.34.35. Ja juoksu oli edelleen todella helppoa. Tuo puolimatkan väliaika on tavallaa oma epävirallinen uusi puolikkaan ennätys. Edellinen puolikas  tuli juostua elokuussa 2012 Kempeleessä ja silloin puolikkaan loppuaika oli 1.34.41.

Jatkoin matkaan näiden kahden juoksijan kanssa ja välillä jotain juttua siinä heitettiin. Vauhti lupaili tosi hyvää aikaa. Vieläkin parempaa, mihin sitten päädyttiin. Jossakin vaiheessa toisen kiekan aikana yksi juoksija meidän ryhmästä karkasi. Kilometriajat alkoi painua päälle 4.30. Ja 35km kohdalla tällä juoksijalla, joka juoksi samaa vauhtia mun kanssa tuli jokin pistos ja hän jäi minun vauhdista. Mutta samaan aikaa alkoi omat vaikeudet. Takareidet ja pohkeet yritti krampata. Piti muuttaa juoksutyyliä ja tiputtaa vähän vauhtia. Vauhdit tippui noin 10 sekkaa siitä, mitä siihen asti oli tultu. Mutta se auttoi. Pystyi taas juoksemaan. Harmitti, kun ei tullut otettua suolatabletteja mukaan. Oiskohan niistä ollut apua. No tämä toinen juoksija oli selvinnyt omasta pistoskohtauksesta ja saavutti minut taas. Linnansaaren paikkeilla meidän edellä juoksi Veteraanien M50 sarjan juoksija, joka lähti juoksemaan väärään suuntaan. Huudeltiin perään ja ja hän kääntyi takas ja lähti seuraamaan meitä. Kirjaston ja teatterin kulmilla krampit alkoi taas ja paheni kunnolla. Sokeri-Jussin kohdalla piti pysähtyä juomaan ja venytellä takareittä ja pohjetta ja sitten pystyi taas jatkamaan menoa. Tässä vaiheessa tämä mun juoksuseura karkasi ja tulikin maaliin pari minsaa ennen mua. Harmittavasti vauhdit alkoi tippua. Viimeiset kolme kilsaa olivat kisan hitaimmat. Noin 5min ja päällekin vauhtia mentiin. Sinällään harmitti, kun ei pystynyt ottamaan itsestä kaikkea irti. Lopussa sykkeet jopa hieman  laski, kun oli pakko himmata vauhtia,että pääsee maaliin. Noin 2km ennen maalia minut saavutti myös tämä M50 sarjan juoksija. Kiitteli, kun oli huudeltu perään. Kaveri vielä kiristi vauhtia ja jätti minut. Itsellä tuo loppukiri jäi ottamatta. Olin niin ajatellut, että siitä silloilta olisi ollut hyvä lasketella maaliin muutama kovempi kilsa. Mutta ehkä ens kerralla sitten.  Maalissa aika 3.14.37. Just alle sen mitä lähdin hakemaan. Ajatus oli, että alle 3.15 pitäs mennä. Pikkusen jäi toki hampaankoloon, kun 3.10 aika ei jäänyt kauaksi. Ihan olisi ollut mahdollinen myös eilen. Ilman kramppeja. Mutta siinäpä hyvää tavoitetta seuraavaan koko matkaan, mikä on edessä vasta syksyllä Berliinissä. Ja kun miettii, että vuosi sitten juoksin Terwassa oman uuden ennätyksen aikaan 3.42 ja risat, niin tietää ettei tehty työ ja treenit ole menneet hukkaan, kun lähes puoli tuntia on parantunut aika. Ens kevääksi, jos sais taas parannettua aikaa tuon puoli tuntia, niin.... ;)

Ja pääsihän sitä myös palkintojenjakoon, kun seuran merkeissä saatiin pronssia SM-joukkuekisassa.

Kisadata

Väliajat

Kisaillan palauttelu oli saunomista, grillailua ja pari tsup tuli myös nautittua. Olikin tämän vuoden ensimmäiset bisset. Ihan hyvällehän nuo maistui. Ja Mestareiden Liigan finaalia tuli seurattua.

Kisapäivän jälkeen tuntemukset jaloissa ihan ok. Ei mitään kipuja lonkassakaan. Tietää hyvää, että voi taas pikku hiljaa palata treenin pariin. Tänään on istuttu ulkona auringossa ja annettu samalla jaloille jääkylmässä vedessä saavihoitoa. Rentouttaa ja palauttaa mukavasti :) Samalla saanut miettiä tulevia tavoitteita ja kisoja. Tästähän kisakausi vasta lähtee käyntiin.

Illasta vielä palauttava "treeni" pesäpallokatsomossa Kempleessä. Vähän muutakin mietittävää kuin juoksuhommat ja samalla näki pitkästä aikaa paria tuttua, joita ei ole aikoihin nähnyt. Juoksuhommat vaan vieneet mennessään.

Näillä aatoksilla ja fiiliksillä uuteen viikkoon. Ens viikolla aattelin jo juosta taas. Sillee pikkusen, kevyesti, loppuviikosta. :)

Tunti tuskaa

Kyllä tämä juoksuhomma on vaan semmosta, ettei aina illalla nukkumaan laittaessa tiedä, missä mennään, kun seuraavana aamuna herää. Alkuviikosta pientä kireyttä lihaksissa ja erityisesti tuolla lonkassa, mikä vaivasi alkuvuodesta ja lisäksi myös kankussa. Mutta näillä mennään, mitä on annettu ja näin ollen alkuviikko kokonaan taukoa juoksussa. Mutta ei se haittaa, koska työ on jo tehty eikä tämän vajaan kahden viikon aikana ehdi enää parantaa kuntoa. Tuhota sen kyllä pystyy, jos nyt hölmöilee. Puolivälissä viikkoa tunti tuskaa hierojan penkissä. Kyllä vaan nämä hierojat löytää aina ne makeimmat paikat. Välillä tuskanhiki pinnassa ja hengittäminenkin unohtuu. Ainoa ajatus mielessä, että selvitäänkö tästä käsittelystä hengissä. Mutta kuinkas ollakaan, pitkään kestäneen kaivelun jälkeen, kipu helpottaa, lihakset aukee ja pystyy taas rentoutumaan ja hengittämään. Hengissä selvittiin, kunnes taas löytyy uusi makea kohta, mitä hieroja alkaa työstämään. Pohkeet ja takareidet, siellä on ne kipeimmät ja pahimmat paikat. Tiesin sen itse käsittelyyn mennessä. Hieronnan aikana tämän tiedon selvitti myös tämä kaveri, jonka käsittelyyn olin mennyt.

Kuluu toista tuntia ja sitten ollaan valmiita. Upean rentoutunut ja kevyt olo jaloissa. Taas kerran tuli todettua, että kivun kautta voittoon. Niin sen pitää mennä. Eihä se tuntus missään, jos kaikki tulis helpolla. Töitä pitää tehdä, hien virrata, kipua kokea. Sen jälkeen voi nauttia suorituksista ja saavutuksista.

Ja se myös tuli todettua taas kerran, että lyhyt on ihmisen muisti. Ainakin näin vanhemmalla iällä. Hetkeä aiemmin ajatus, että selvitäänkö hengissä. Ja käsittelyn jälkeen varataan jo uutta aikaa :) Terwan jälkeen hieronta jaloille varmasti tarpeen. Otetaan parin viikon päästä Terwasta, kun tämä mun hieroja on kuulemma itse juoksemassa Terwaa seuraavana viikonloppuna Tukholmassa.

Tänään on perjantai ja viikonloppu edessä. Upea kesäpäivä tulossa. Aurinko paistaa ja lämpö hellii juoksijaa ja muutakin kansaa. Vaatteet vähenee, kisa-asua päälle ja nauttimaan juoksusta. Upeaa aurinkoista viikonloppua kaikille!

2 viikkoa starttiin

Niin se vaan aika menee nopsaan ja kohta onkin edessä kevään suuri kohokohta, johon on tehty töitä syksystä asti, läpi talven ja kevään, todella kylmän ja sateisen kevään. Monenlaistä keliä on sattunut matkalle treenikauden aikana, mutta kertaakaan ei ole jäänyt treenit väliin kelin takia. No ehkä sen verran annoin tuossa talven aikana itselle armoa ja siirsin jossakin välissä kovien treenien suorittamisen halliin. Ja niin joo, kävinhä mä yhden kerran juoksemassa myös matolla. Hallitreeneistä tykkäsin, mutta mun vasen lonkka ei tykännyt niistä. Hallitreenit loppui siihen. Mattotreenit jäi yhteen kertaan. Se yksi kertakin oli mulle liikaa. Olo oli illalla sen treenin jälkeen, niinku ois käyny tivolissa sellasessa pyörivässä laitteessa. Etova olo ja pää kipeenä. Ei mun juttu, mutta niille, joille se passaa, on varmasti hyvää treeniä.

Tänään tuo kylmä ja sateinen kevät vaan jatkuu edelleen. +5 astetta lämmintä ja vettä sataa. Oikein hyvä ilma tälläseen siistiin sisätyöhön, mutta silti olisin mielummin nytkin juoksemassa tuolla ulkona. Eilen samanlainen keli eikä haitannut yhtään menoa, kun makustelin reilun kympin lenkin verran tuota kahden viikon päästä juostavaa reittiä. Ja paljon on tullut muutenkin juostua nyt kevään aikana tuolla tulevalla TerwaMaraton reitillä. Reitti on hieno ja toivotaan isoa osanottoa tulevaan tapahtumaan. Ja ei se haittaa, vaikka aurinkokin paistaisi, niin saataisiin paljon porukkaa reitin varrelle kannustamaan kaikkia juoksijoita. Esimerkiksi tuo Värtön ranta on hyvin suosittu paikka, missä muistaakseni ainakin viime vuonna oli paljon porukkaa paikkalla  kannustamassa juoksijoita. Varsinkin kun toisella kierroksella ollaan noilla paikkein menossa, kannustus ei haittaa yhtään. Ollaan suurinpiirein sen kuuluisan muurin kohdilla, johon välillä joku on kuulemma törmännyt.

Viimeiset 2 viikkoa siis edessä ennen Terwaa ja nyt on kokeilut kokeiltu. Ei mitään uutta enään. Uudet tossut on ajettu hyvin sisään ja niiden kyyti on ollut erittäin lupaavaa. Eilinen reilu kymppi kulki rennon letkeesti sellasella pintakaasun ja reippaamman juoksemisen välimaastossa olevalla rasituksella 4.20 keskivauhtia. Heräs ajastus, että jos kisa-aamuna fiilis yhtä hyvä, niin sitähän vois lähtä juoksemaan tuolla vauhdilla alusta asti. Tänään kevyttä hölkkää ja huomenna rykästään viimeinen pitkä lenkki ennen Terwaa. Sen jälkee määrät alas ja tarkoituksena vaan ylläpitää kuntoa, juoksuvirettä ja vauhtia. On tää vaan jännää ja hienoa aikaa :) Ens viikolla julkaistaan osanottajalistat Veteraanien SM-Maralle. Näkee sitte millasta kyytiä on tarjolla Kuivasjärven Auran edustajalle. Ja jo listoja näkemättä voi sanoo, että kovaa tulee olemaan kyyti. Perässä tullaan, mutta miten kaukana. Sen näkee sitte...